Kaarinan kotisivu

Nyt olen kuunnellut jo monta äänikirjaa. Välillä on käynyt mielessä, miten hyvä ääni lukijalla on: sopii tuohon kirjaan. Eivät ole viimeistä lukuunottamatta olleet näyttelijöitä (tai jos ovat, en ole tunnistanut). Olenkin ajatellut, että on taitolaji eläytyä sopivassa määrin, mutta ei sillä tavalla kuin isoisä lukisi Punahilkkaa,välillä eläytyen Hilkaksi,välillä sudeksi.

Mutta nyt tämä viimeinen kirja, lukijana näyttelijänä Erja Manto! En pitänyt koko kirjasta, mutta tähän negatiiviseen elämykseen vaikutti varmasti paljon myös näyttelijän ääni. Äänessä sinänsä ei ole mitään vikaa (vähän niin kuin Saara Pakkasvirta nuorempana), ellei hienoinen ässien suhauttelu häiritse. Erjan ääni sopisi varmasti hyvin juuri satuihin, mutta tässä kirjassa, voi ei! Hän ikään kuin kuiskaili ääneen. Kirja oli Elena Ferranten Amalian rakkaus. Loistavan Napoli-sarjan jälkeen tuntuu melkein synniltä sanoa, että kirja oli aiheeltaan epämiellyttävä, kummallinen. Kuin outo seksifantasia, tytär seuraa äitinsä oletetun itsemurhan jälkiä, vihaa ja rakastaa äitiään, isäänsä ja äidin rakastajaa. rakastajan poikaa, (oletetusti) juruilevaa naapuria, käsipuolta enoa.Hyvin erikoinen juttu. Erjan ääni ikään kuin ihmettelemättä, luottavaisesti kertoo hämäristä, intiimeistä kohtauksista. Ikäänkuin mikään ei liikuttaisi ja kaikki olisi ihan normaalia. Ei hyvä. Kuuntele pätkä jostain äänikirjakaupasta, jos haluat päästä perille mistä puhiun.

Muut tähän mennessä kuuntelemani kirjat, ovat olleet hyviä ja mielenkiintoisia. Lukijan ääneen olen kiinnittänyt huomiota moneenkin kertaan. Sanoipa tuonkin hyvin, hienoisesti eläytyen, mutta ei kuitenkaan näytellen jotain kohtausta.

Ihmisen ääni on oikeastaan aika tärkeä. Sillä vaikutetaan, sillä ylennetään tai alennetaan itsenään. Kun itse kuulee oman äänensä talennuksesta, ei sitä tunnista. Oma ääneni esim on kuin lapsi puhuisi (ja kaiken lisäksi lässyttäisi toiselle lapselle). Jonkun ääni kiemurtelee, toisen rääkyy, jonkun piipittää tai kuiskailee. Kuuntelepa uutistenlukijoita. Hyvät äänet kaikilla. Entäs mainosäänet?  Seksikkäitä, hunajaisia, vaniljaisia, miehekkäitä, ärsyttäviäkin.

Juuri kuuntelen Jyrki Kataisen ääntä aamuteeveestä. Näinköhän tuosta pehmeästä, todella matalalla äänellä puhuvasta merkkihenkilöstä aletaan leipoa presidenttiehdokasta? TIedän, että moni pitää Jyrkiä kierona besserwisserinä, mutta minulla ei ole mitään erityistä häntä vastaan. Eli saattaisin äänestää, jos olisi esim kepulainen ja kokoomuslainen vastakkain. Ja Jyrkin ääni on minusta miellyttävä. Hän sanoi muuten juuri hyvän asian: yhteiskunnassa tuntuu tällä hetkellä, että häntä heiluttaa koiraa: pieni äänekäs vähemmistö mesoo ja tekee numeroa asioista, joista ei pitäisi. Hiljaisen enemmistön täytyisi korottaa äänensä. Niin-in, mutta nyt kun somen kautta saadaan paljon huomiota ja näkyvyyttä, milläs vastustat näitä feikki-uutisia ja rasistisia purkauksia. Hiljaiset eivät someta.

Mökillä meillä on parhaillaan just yks hollantilainen pariskunta vieraana. Miehellä on suoraan sanottuna kaamea ääni. Kimeän takakireä. Nauru on käkättävää nakutusta. Naisella taas on todella miellyttävä ääni, sointuva, niin sen määrittelisin. Molemmat ovat kuitenkin mukavia ihmisiä ja sehän on pääasia. 😙

Yleiskuva