Kaarinan kotisivu

Junassa minua vastapäätä isti nuoripari, käsikädessä. Puheista ymmärsin, että olivat juuri alkaneet seurustella, ekaa kertaa oli vasta tavattu toistensa kavereita. Ulkoisesti he eivät mielestäni näyttäneet toisilleen sopivilta, tyttö oli söpö, siis söpöläinen, poika oli originellin älykön näköinen. Pojan kasvot olivat pienemmät kuin tytön. Saa olla miten vaan, mutta jotenkin tyttö vaikutti isommalta. En tietenkään tiedä pariskunnan pituutta saati pituuseroa. Mutta ne jutut! Ihastuin pojan puheisiin. Hän vaikutti varmalta, mutta ei ollenkaan besserwisseriltä, hän analysoi positiivisessa hengessä jotain  keskusteluaan tytön kavereiden kanssa. Tuntui tykänneen ystävistä, jostakin ystävästä ainakin. Oli puhuttu jotain taloustieteiden alaan kuuluvaa. Poika siis vaikutti mukavalta ja älykkäältä. Tyttö oli ihan kiva, mutta en saanut käsitystä, että olisivat ihan samalla tasolla. Siis hengenlahjoiltaan. Tai mikä minä olen sanomaan! Mutta teki kovasti mieli sanoa tytölle, niin kuin minulle sanottiin kerran:

Oltiin Pieterin kanssa Muoniossa, keskellä Lapin erämaata  kivassa erikoisessa kahvilassa. SIsustus oli hyvin värikäs, jotenkin enemmän meksikolais- kuin lappilais- tai lappalaistyylinen. Kahvilassa oli meidän lisäksi vain yksi muu asiakas, paikallinen. En muista, tuliko  hän peräti meidän pöytäämme vaiko huuteli vain omasta pöydästään: "Tyttö, mistä sinä olet löytänyt tuon timantin? Pidä kiinni siitä!"

Arvaat, että Pieter oli ihan vähän imarreltu! Mutta junan pariskunnalle en sanonut mitään. Tämähän on tätä tyypillistä suomalaista: teki kyllä mieli sanoa, mutta...

Yleiskuva