Kaarinan kotisivu

Kyllä käyp katteeks, sanottiin takavuosina mainoksessa  katon päällysteistä. Monia asioita me kadehdimme (hyi hyi, ruma tapa), mutta emme varmaan superrikkaita. Koska tosielämässä me valitsemme viiteryhmän aikalailla itsemme ympäriltä. Kaheditaan naapureita.

Jos ja kun itseään muihin vertailee, ei sitä niin kovin paljon mieti niitä Intian köyhiä. Ei mieti, että olenpa minä hyväosainen, toisin kun nuo raukkaparat, jotka loputtomassa köyhyydessään, hökkeleissään ja kadunvierillä ovat paljon alttiimpia koronavirukselle kuin se vauraampi puoli  Intian kansaa, jotka parhaassa tapauksessa varautuvat tautiin hankkimalla oman hengityslaitteen kotiinsa (uutisissa hiljattain!). Eikä sitä dokumenttia ja muutamaa kirjaa enempää jää pohtimaan Pohjois-Korean kansalaisia, joilla ei ole mitään. Paitsi huvipuisto ja hiihtokeskus, jonne kuitenkin on varaa mennä vain etuoikeutetuilla: niillä, jotka ovat oikealla tavalla ja oikeaan suuntaan osanneet pokkuroida. Mutta nekin, joilla ei ole varaa, ovat ylpeitä näistä suuren ja suuremmoisen johtajansa aikaansaannoksista, joita sopii esitellä ulkomaalaisillekin. Tai muistelenko usein niitä parakkikylien asuntovaunuissaan eleleviä jenkkejäkään siellä Ameriikoissa?  En. En huokaa tyytyväisenä, että olenpa minä rikas. Helpommin kadehdin hyväosaisia. Jos kadehdin, niin se on siis kuitenkin enintään sitä naapuria.

Mutta ehkä pitäisi enemmän kadehtia. Ehkä pitäisi laajentaa sitä viiteryhmää. Ehkä pitäisi liittyä johonkin kansanliikkeeseen, kun lukee tällaista:

"Some more context for these numbers: Had Columbus’ ageless sailing buddy been saving a million dollars per day since 1492, or $365 million per year for the past 528 years, his wealth today would fall $20 billion or so short of the $215 billion fortune of the first Mr. and Mrs. Bezos."

Eli jos Kolumbuksen ajoista lähtien joku suku vaikka ois säästänyt vuosittain 365 miljoonaa dollaria (eli miljoonan päivässä), niin 528 vuodessa oli omaisuutta kertynyt n. 20 biljoonaa. Amazonin johtajapariskunnalla kuitenkin on nyt hynää 215 biljoonaa. Säästänyt säkkinsä pohjalta löytää. Hyvin on säästetty! Biljoona on miljoona miljoonaa eli tuhat miljardia. Bob Lord kirjoitti näistä rikkauksista artikkelin (Welcome to hectobillionaire Land) Counter Punchiin 8.7.2020. Että onko niin kuin kohtuullista?

Mitä voi perhe tehdä tuollaisella omaisuudella? Lahjoittaa hyväntekeväisyyteen sen verran, että saa täydet verovähennykset ja piilottaa loput Panamalle, Cayman-saarille tai muuhun mukavaan kätköpaikkaan. Jos amerikkalaiset eivät niin kovasti vihaisi veroja, vaan maksaisivat kiltisti edes kohtuulliset kymmenykset yhteiskunnalle ( Mr ja Mrs Bezon voisivat kyllä maksaa vaikkapa 90 %, tuskin vielä elintasonlasku uhkaisi) pelkäämättä sitä kamalaa sosialisimin peikkoa, niin maassa voisivat asiatkin olla toisella mallilla. 

Tuollaisista omaisuuksista sitä ei ymmärrä olla edes kateellinen. Vaikka tietää, että noilla biljoonilla elelevät ovat varmaan keksineet keinon viedä ainakin osan mukanaan sinne toiselle puolelle, kun lähdön aika koittaa. Syvemmät piilotaskut niihin käärinliinohin.

Yleiskuva