Kaarinan kotisivu

Eiks olekin sanottu, että yhdistämme helposti ihmisten nimiin tietyt mielikuvat aiemmista kokemuksista. Aila on pyöreä, Eila on laiha jne. Risto on vaalea ja Pekka tumma. Kaisa on fiksu ja Wilhelmiina hieman simppeli. Mutta mielikuvat tietenkin muuttuvat kokemusten mukana.

Entäs firmat: tämä on ketku, tuo luotettava. Tämä enemmän ja tämä taas ei ollenkaan ympäristöystävällinen.Tällaisiin kyselyihinhän olet ehkä joutunut vastaamaan joissan kuluttajatutkimuksissa. 

Oltiin eilen Kuopion Ikeassa. Asiakkaita oli varmaan 10 % normaalista, valtavassa ravintolassa ei kovin monessa pöydässä istuttu. Mietiskelin siinä syvällistä ikuisuuskysymystä: mitä Ikea merkitsee minulle. Aina olen tykännyt käydä, paitsi jos on hirveä ruuhka. Nyt tuli osastoilla tunne, että täytyy olla keskiyö, kun ei välillä näkynyt ristinsielua. Sai rauhassa ihastella hienosti rakennettuja olohuoneita ja keittiöitä. Unohtaa, ettei se oman asunnon pohjaan sijoitettuna ihan kuitenkaan tuolta näyttäisi. Sai rauhassa saada ideoita ja vinkkejä, ihmetellä sitä innovaatioiden määrää, yrittää vältellä heräteostoja. 

Varsinkin Amerikan vuoden jälkeen Ikeasta on tullut minulle kodin ja turvallisuudentunteen symbooli. Siellä kun käytiin Burbanksin Ikeassa (lausutaan aikiia), en yhtäkkiä tiennyt, missä olin. Kaikki näytti kodilta, samalta kuin Espoon tai Vantaan Ikeassa. Tai nyt Kuopion. Ainoa outo asia oli, että asiakkaat koostuivat erinäköisistä ihmisistä kuin meillä. Paljon latinoja. Mutta muuten kaikki oli hetken aikaa niin kuin kotona. Järjestys, värien harmonia. Sykähdyttävän turvallista, minua kun vaivasi melkoinen koti-ikävä kaikenaikaa. Sama tunne valtaa minut edelleenkin aina Ikean käynneillä.- Amerikassa kun astuin ulos Ikeasta, ikävä todellisuus löi kasvoille: palmuja ja taivaisiin ulottuvia mainospylväitä. Täällä odotti ulkona tuttu tuulinen ja sateinen syysilma. Keltaiset koivunlehdet pyörivät ilmassa.

Joskus 90-luvun laman ajoilta on jäänyt mieleen käynti Petikon Kodin Anttilassa (vieläkin taitaa olla noita Kodin Ykkösiä jossakin, vaikkei Anttilaa enää ole). Asiakkaita oli paljon, ei kuitenkaan ihan ruuhkaksi asti. Ajattelin: onpa hyvä, että on sentään asiakkaita, että löytyy näinä aikoina ostovoimaa. Että pyörät pyörii, on töitä. Siihenkin kauppaan jäi positiivinen fiilis. (Tokmanni on hovihankkijani, mutta siinä ahtaassa sekamelskassa tuskin kukaan viihtyy. Poikkeaa vaan ostamassa kalsarit tai tiskiaineen, kun halvalla saa.)

Entäs nyt, entäs näinä ankeina aikoina? Miten paljon pyörät ovat hidastuneet, pysähtyvätkö kokonaan?  Tilataanko Ikean tuotteet verkosta, pysyvätkö käytävät tyhjinä, milloin alkavat yyteet?

Yleiskuva