Kaarinan kotisivu

kuin tuuli laivaa, hoilasi muuan ystäväni takavuosina.  Vähän sellaista mietiskelin, kun kuuntelin Teemu Luukan ansiokkaan kirjan haukiputaalais-newyorkilaisesta Tyyni Kalervosta, joka oli, vaikkakin ristiriitainen henkilö, myös melkoinen voimanainen. Tuli yksin siirtolaiseksi Kanadaan vuonna 1924 ja siitä sitten jonkun vuoden päästä laittomasti rajan yli Amerikkaan ja New Yorkiin. Kirja kertoo Tyynin  uskomattoman tarinan Länsi-Pasilan silloisista taloröttelöistä rikkaaksi ravintoloitisijaksi ja kiinteistöjen omistajaksi Manhattanille, Kekkosen ja monen muun valtaapitävän ystäväksi. Sattumaa ja onnea, mutta myös älyä, uskallusta, halua, uskoa itseensä, päättäväisyyttä ja ahkeruutta. Kirja valottaa mukavasti New Yorkin historiaa, tuo esiin eri pormestarien tekemiset ja tekemättä jättämiset, samalla kerrotaan suomalaisten siirtolaisten tarinaa ja koko läntisen maailman historiaakin. Todella lukemisen/kuuntelemisen arvoinen teos!

Mitenkähän paljon Urho Kekkosen elämässä oli Sattumalla osaa ja arpaa? Tätä sitten pohdin eilen, kun ensimmäistä kertaa kävin Lepikon torpan pihalla Pielavedellä. Kuvittelin, miten Urkki lähti sieltä koulutielle, ei tullut bussi hakemaan. Tosiasiassa perhe muutti 1906 Kuopioon ja sieltä pari vuotta myöhemmin Lapinlahdelle, jossa Urkki aloitti koulun 1908. Eli Lepikon torpan aikana hän oli päiväkoti- ja esikouluikäinen.  Päiväkoteja tai esikouluja vaan ei ollut. Kun hänen opettajansa suositteli vanhemmille, että poika pitäisi ehdottomasti panna oppikouluun (Iisalmeen), mitä jos vanhemmat olisivat kieltäneet moiset herrojen kotkotukset? Jos oikein syntyjä syviä miettii ja kaiken seurauksia, olisiko ollut mahdollista, että me sitten vuonna 1991 oltais oltu samassa jamassa Baltian maiden kanssa, hakemassa itsenäisyyttämme jo toiseen kertaan? 

Sattumallako tässä mennään, vai miten paljon esim. vanhempien tuella on  merkitystä meistä kunkin tulevaisuuden suhteen?  Omat kyvyt vai ympäristö? Tietenkin sekä että, mutta jos itsetuntosi on vahva jo heti lapsena, olosuhteet ovat paljon otollisemmat kuin, jos älykäs ihminen lytätään lattianrakoon jo ihan pienenä. Sieltä sen pienen minän on hankala ponnistaa ylöspäin. 

Pieter tuumi, että Kekkonenhan oli sitten niin kuin diktaattori. Valitutti itsensä presidentiksi peräti neljä kertaa. Valitutti ja valitutti. Uskoi kyllä, kun vakuutin, ettei se niin mennyt ja että ei ollut diktaattori, vaikka lähes yksinvaltias olikin. Asemassa, jossa saattoi heitellä kirjeitä myllystään milloin kellekin vallankahvaa tavoittelevalle ja perässähiihtäjälle. Pieter on lukenut Matti Klingen Brief History of Finland- kirjan. En tiedä, missä hengessä Klinge historiamme esittää. Suomessa historiaa tuskin on tahallaan vääristelty, mutta kirjoittajan tausta tietenkin tuo oman värinsä. Onko esim v. 1918 sota sisällissota, kansalaissota, veljessota vaiko peräti vapaussota?

Amerikkalainen unelma saattoi käydä toteen vielä viime vuosisadalla (nythän sellaista unelmaa ei oikeasti enää ole, koko Amerikka on kuilun partaalla). Toteen saattoi myös käydä tie torpasta valtakunnan johtoon. Tai satamatyöläisestä. Onko nykyisin elämä liian helppoa, onko ahkeruus ja yrittäminen vanhanaikaista ja turhaa? Rahan saa vähemmälläkin. Riittää ainakin kahviin ja tupakkaan, niin kuin laulussa lauletaan.

Yleiskuva