Kaarinan kotisivu

Silloin tällöin kysytään, mitähän Jeesus tästä ajattelisi. Ja sitten pannaan sanoja hänen suuhunsa ja ajatuksia päähänsä. Melkein kuin Jeesus olisi kaikkien alojen asiantuntija. Kysyjä yleensä arvaa ne Jeesuksen ajatukset tietenkin lähtökohtaisesti oman ajatusmaailmansa mukaisiksi.

Jeesus kaivetaan esille sopivien aiheiden verkkovarastosta pari kertaa vuodessa, jouluna ja pääsäisenä. Niinpä Hesarikin nyt joulunalusviikolla julkaisi Anna-Stina Nykäsen ansiokkaan artikkelin, jossa hän tiukkaa arkkipiispa Tapio Luomalta, miksi ei Jeesuksen yksinkertainen sanoma toistensa hyväksymisestä ja rakastamisesta näy selkeästi kirkon julistuksissa. Kinastellaan sen sijaan siitä sun tästä.

Rakastakaa toisianne? Myöskinkö muslimeita, myöskinkö terroristeja, myöskinkö erivärisiä kuin me? Ei kai sentään trumppilaisia eikä niitä, jotka tietävät, että rokotteessa meille laitetaan siru ja muutumme apinoiksi? Eihän kuitenkaan ilkeää naapuria eikä keskisormen näyttäjää tai ylimielistä työtoveria? Joku roti. - Kuulen, miten Jeesus huokaa. Kertoo ehkä vertauksen, jonka olisi määrä avata asiaa vähän lähemmin.  - Kyllä se vaan niin on, että ihminen tietää paremmin. Tietää, että rajansa kaikella. Ei ymmärrä, että ihmisen kuolematon sielu on eri asia, kuin tämä maallinen minuus ja sen minän rikolliset ja moraalittomat teot. Niitä tekoja Jeesus ei käske rakastamaan eikä hyväksymään.

Artikkelissa kerrottiin myös tapaus, jonka seurauksena minä erosin kirkosta vuonna 1974. Nuorisopappi oli erotettu homoutensa takia virasta. Siihen aikaan Hesarissa oli Nuorten palsta ja joku tuskaili siinä homouttaan tai tietenkin oikeammin sitä, että piti pysytellä kaapissa. Tämä pastori lohdutti ja kertoi, että hän itsekin on homo ja työskentelee kirkossa nuorten parissa. Olen varma, että keskustelijat esiintyivät nimettöminä, mutta kirkolliskokous on jollain kepulikonstilla selvittänyt nuorisopastorin henkilöllisyyden ja se on ollut siitä poikki. Varmaan siis päätöksentekijä on ollut kirkolliskokous tai jokin piispainkokous tai ehkä jopa paikallinen seurakunta, en tiedä. 

Anna-Stina Nykänen on ikäänkuin hieman närkästynyt, ihan kohteliaasti kuitenkin, miksi Luoma ei selväsanaisesti ota kantaa asioihin, esim homoparien vihkimiseen. Puhuu vain yleisellä tasolla. Miten niin sellainen asia  olisi ensisijaisesti seurakuntien päätettävissä? Miten Jeesuksen ajatuksia voisi ja saisi yhden organisaation piirissä tulkita miten kukin haluaa? Oikeastaan koko kristikunnan kuuluisi olla näistä Jeesuksen mielipiteistä samaa mieltä. Kun ne mielipiteet eivät niin kovin vaikeilta ole vaikuttaneet. Miksi pitää vääntää ja kääntää ihmisten aikoinaan tai joskus myöhemminkin tekemistä tulkinnoista, että on tarkoitettu niin tai noin, tai ainakin näin. Ja sanassa sanottu. Jumalan sanaa, sano minun se sanoneen! Miten niin Jumalan sanaa? Usein olen sitä ihmetellyt, kuka sen todistaa? Ei ole todistettavissa. - Artikkelissakin arvellaan, että Jeesuksen sanomisista ei sovi oikein puhua, on "ikäänkuin Jeesus olisi liian lapsellinen, kirkasotsainen ja viaton antamaan opetuksia nykyelämän ongelmiin."

Erikseen ovat sitten vielä nämä uudestisyntyneet ja muut tiukkapipolahkolaiset. Nämä, joiden mielestä elämä pitäisi antaa Jeesukselle (tarkoittaa mitä?), ja palvoa häntä joka lauseessa. Vain sellaisille taivaan portit avataan, heidät jopa temmataan taivaaseen ihan hetikohta (sitä hetkeä on kyllä odotettu jo satoja vuosia), muut joutuvat valitettavasti kärventymään ikuisesti helvetin tulessa. Että sellaista rakkauden sanomaa he arvelevat Jeesuksen viestittäneen.

Yleiskuva