Kaarinan kotisivu

Afrikka on minulle mystinen ja etäinen. En osaisi  sijoittaa läheskään kaikkia maita edes kartalle. Ehkä vähän sinne päin. Aikoinaan OAJ:stä tehtiin kehitysyhteistyötä Botswanaan ja Zimbabween, perustettiin kai opettajajärjestöjä, ehkä kehitettiin opetussuunnitelmia, en tiedä tarkemmin. Muistan vain yhden tahattoman vitsin, jonka silloinen puheenjohtaja tiuskaisi valtuustolle, kun sieltä oli kuulunut epäileviä ääniä jotenkin: mitä sitä jonnekin Afrikkaan rahaa syydetään, eikö täällä omassakin maassa olis tarvetta... Vitsi on (hiukan) sopimaton kerrottavaksi, mutta koko valtuusto räjähti nauruun. - Samantapaista nurinaahan sitä jatkuvasti eduskunnastakin kuulee, ainakin joiltakin suunnilta.

Eilen näin tallennuksesta elokuvan Yhdistynyt kuningaskunta. Ruth Williamsin ja Seretse Khaman tarinan. Seretse oli Betsuanamaan kruununprinssi, joka tapasi 40-luvulla Lontoossa opiskellessaan konttoristi Ruthin. Rakkautta ensisilmäyksellä, mutta ihan hirveä kauhistus molempien perheille ja maille. Heidän avioliittonsa yritettiin estää jos milläkin keinolla, Seretsen nousu valtaistuimelle samoin. Britannian parlamentti kävi melkoista vääntöä, Seretse sai ensin viiden vuoden karkoituksen omasta maastaan, sittemmin elinaikaisen. Eihän Britannia millään voinut ylikävellä  ystävänsä Etelä-Afrikan näkemystä, jossa apartheid kukoisti. Onneksi löytyi suoraselkäisiä ja oikeudenmukaisia ihmisiä, toimittajia ym, jotka auttoivat Khaman pariskuntaa monella tapaa ja kotimaahan paluu sallittiin sittenkin. Ja Betsuanamaan kansan hyväksymänä hallitsijana Seretse sittemmin piti hienon puheen, julistaen demokratiaa, joka ei voi sallia ihmisten erottelua mm. ihonvärin perusteella. Ruthin olivat kansalaiset myös täysin hyväksyneet alun tyrmistyksen jälkeen. Valkoinen nainen, joka ei halunnut erottautua heistä vaan teki samoja töitä heidän kanssaan, istui heidän joukossaan jne.  "Afrikan tulevaisuus ei voi eikä saa olla Etelä-Afrikan esimerkin mukainen!" sanoi Seretse.  - Samoihin aikoihin maasta löytyi timantteja, joiden tuotto piti saada alueen ihmisten hyväksi, eikä Britannialle. Onnistuttiin, maa sai itsenäisyyden vuonna 1966 ja Seretse valittiin ensimmäiseksi presidentiksi ja hallitsi maata kuolemaansa saakka 1980.

Elokuva oli tosi mielenkiintoinen. Kuuluu sarjaan näitä rasismin vastaisisia filmejä, joita on viimeaikoina tullut paljon. Ehkä rasismi pikkuhiljaa saadaan kukistettua, kaikki taiteenlajit ovat olleet aina edelläkävijöitä ja suunnannäyttäjiä maailman kehityksessä.

Yleiskuva