Kaarinan kotisivu

Me kaikki ollaan oltu nuoria, luultavasti. Vaikea muistaa enää, kun siitä on niin hirveän kauan. Nyt, kun seurataan näitä nykynuoria, voi hyvin olla, että näkökantamme niiden asioihin vakuttaa historialliselta, jopa vallan esihistorialliselta. Kaiken maailman isntat ja tiktokit, eikö nyt vanha kunnon facebook enää riitä! 

Varmaan jokainen, jolla on jälkikasvua (sekin ehkä jo keski-ikäistä), muistaa seisoneensa ymmällään  tämän silloisen nuoren oven takana odottaen, että nuori sieltä kohta kömpii aamiaispöytään tyttö- tai poikaystävänsä kanssa. Oliko annettu lupa yöpyä meillä, oliko ystävän kotoa saatu lupa? Olisiko pitänyt soittaa ystävän vanhemmille ja varmistaa?  

Ja herrajumala sentään, MITÄ ne siellä tekevät tai OVAT JO tehneet!!! Ovatko ne nyt varmasti tietoisia syistä ja seurauksista? Onhan koulussa kerrottu, eikös se ole koulun vastuulla nykyisin? Vai olisiko minun itseni pitänyt valistaa, kertoa tarinaa kukista ja mehiläisistä? Olisiko pitänyt hakea vieraspatja vintiltä, ei kai ne nyt sentään samassa sängyssä...

Tämä nyt ei ihan kohdalle osu itsellä enää, mutta lähipiirin kauhistelua on kiva seurata. Opastaa siinä nyt vanhempana erityisasiantuntijana ja vertaistukijana: soititko vanhemmille? Kysyitkö lupaa nuoren puolesta? Ovatko ne nyt varmasti tietoisia? Kuka sitten hoitaa vauvan, jos... ? Ja tämä keski-ikäinen lapsi vastaa nokkavasti: soititko itse aikoinasi?

Voi huh. Pieter, joka tulee alun perin sieltä Keski-Euroopasta, jossa varsinkin hänen nuoruudessaan oli meitä paljon perinteisemmät tavat ja systeemit, piti asiasta melkoista paapatusta. Kyllä pitää kysyä, kyllä pitää neuvoa, kyllä pitää kieltää, ei kai nyt sentään vielä tuossa iässä! Jaa, no ehkäpä pitäisi, mutta jos ne kuitenkin sitten, jossain ihan salaa...

Kun se vanha sanalasku jo tiesi: kyllä se luonto tikanpojan puuhun ajaa. Viisas sananlasku.

Yleiskuva