Kaarinan kotisivu

Mitä tehdä diktaattorille?  Tässä vaan ihmettelemme tumput suorina mitä kohtuuttomuuksia, rikoksia ja julmuuksia  tapahtuu Myanmarissa (no, sehän on niin kaukana), Kiinassa (vielä kauempana) ja itäisessä naapurissa. Se on sentään lähellä. Enää ei sinne meidän presidentti tee metsästys-, kalastus- ja juopottelumatkoja. Häntä ei kiinnosta pätkääkään sellainen, ei edes diplomatian nimissä. Ei tarvitse, kun yya:takaan ei enää ole. Mutta myöskään Putin ei naapurisuhteista perusta. On liian suuri pieni mies, välittää vain itsestään. Tuskin kansastaankaan muuten kuin pullistellakseen lännelle. 

Viime kesästä asti ollaan luettu Navalnyistä. Aluksi tuskin kiinnitimme huomiota, joku toisinajattelija Venäjällä, joka veljensä kanssa lavastettiin petoksen tekijöiksi jossain tavarankuljetusasiassa. Voi voi sentään, ovela kettu tuo Putin.  Euroopan ihmisoikeustuomioistuinkin totesi Navalnyin syyttömäksi, joten hän pääsi ehdonalaiseen. Vaikka piti vapaaksi päästä. Mutta eihän nyt sellaista sentään, joku tolkku. Venäjän ulkopuoliset tuomarit ei Venäjän sisäisistä asioista päätä, se nyt vielä puuttuu! Ettei tuo röyhkeä, itsepäinen jukuri nyt vaan ala kansaa sen enempää villitsemään, opetetaan sitä vähän. Tai päästetäänpä se kerralla päiviltään! Oppivat muut. Kalsarimyrkyttäjä antoi käskyn - taas kerran. Mutta tälläkin kerralla meni pieleen.

Navalnyistä on saatu lukea viime päivinä paljon. Nykyinen ja entinen presidenttimme ovat antaneet aika varovaisia lausuntoja, muistuu mieleen Koiviston varovaisuus silloin kun Viro itsenäistyi. Navalnyitä on epäilty oikeistopopulistiksikin, mutta minut ainakin vakuutti tämänpäiväisessä Hesarissa Jussi Niemeläisen artikkeli. Navalnyi on aito ihminen, haluaa Venäjän parasta, diktatuurin kumoamista, korruption lopettamista, kansainvälisten suhteiden normalisointia. On rohkea. - Onko meidän siis aina vaan oltava vähän varpaillaan naapurin suhteen? Varmuuden vuoksi.

Tietenkin koko tuomio nyt sekä aiemmin on totaalisen väärin, laiton. Entäs tämä kaiken kukkuraksi tullut: sotaveteraanin kunnianloukkaus! Naurettavuuden huippu. Navalnyi oli kutsunut -oliko se nyt ihdiooteiksi tai vastaaviksi kaikkia, jotka tykkäsivät somessa jostain ainoan sallitun puolueen postauksesta. Näiden tykkääjien joukossa sattui olemaan 98-vuotias sotaveteraani. Omaiset suuttuivat (mahdollisesti tarvitsivat pienen tönäisyn ja ehkäpä pienen lohdutuslahjankin Kremlistä, kuka tietää) ja haastoivat Navalnyin oikeuteen. Voi hallelujaa!

Juuri, kun Amerikkaan aletaan taas rakentaa demokratiaa - jos se nyt siinä maassa mitenkään onnistuu -, loputkin demokratian rippeet karisevat idässä. Tai meiltä laput silmiltä, tajutaan millaisiin äärimmäisyyksiin se vanha kettu siellä pystyy. Mitä väliä, sanoo moni. Putin nyt on mikä on. Mitä me muka voidaan tehdä?

Jos se maailmanloppu ei nyt ihan heti tulekaan (tulee muutaman sadan tai tuhannen vuoden viiveellä ilmaston lämpenemisen takia), olisi mielenkiintoista lukea, mitä tästä meidän ajasta kirjoitetaan historian kirjoissa? Pimeä keskiaika, valistuksen aika, teollisen vallankumouksen aika, some- ja digiaika...myrskyinen vaihtoehtoisen todellisuuden aika.

Yleiskuva