Kaarinan kotisivu

Siitähän seuraa monia asioita. 

Haikeutta? Ei minulle. Läppärini etusivulla on kuva tyynestä järvenselästä ja laituristamme penkkeineen.Onki siinä nojallaan.Niin on, mutta eipä ongittu. Eipä istuttu penkeillä ihailemassa auringonlaskua. Kerran lempeässä kesäillassa juotiin ystävän kanssa jonkin verran 🤪 viiniä siinä laiturilla. Kerran. Ystävän kanssa, ei Pieterin. Tikkailta mentiin uimaan kuumina päivinä ja saunasta, tai loikittiin veneisiin. Silloin, kun lähdettiin saareen. Vieraiden kanssa. Koska muuten me retkeilemme vain paikoissa, joihin pääsee autolla. Mutta muutenhan Pieter koko ajan pusasi jotain. Aloitti klo 8 aamulla, melkein joka aamu. Kylmällä säällä enstex-haalarit päällään. Ne, jotka ostettiin, kun taloa alettiin rakentaa Jokelaan v. 2002. Nyt ne joutuivat täysin palvelleina eläkkeelle (=roskikseen).

Tavara-taivas. Se siitä myös seuraa. Tai -helvetti. Alan jotenkin ymmärtää sotkuista naapuriani. Hänellä on aina sekamelska kotona ja alan välittömästi siivota siellä, kun menen kylään. Hänestä se on ihanaa, koska hän itse mieluiten sulkee oven perässään, silloin ei sotkut häiritse. Minua ikävä kyllä häiritsee. Kaiken aikaa. Onneksi uudet asukkaat (muuttivat sinne pysyvästi) ostivat huonekalutkin. Mutta kun kaikkea on kaksin kappalein ja lisäksi melkoinen määrä työkaluja ynnä muita laitteita... Varastoissa (kahdessa ovat), lastenlasten kapiokirstua on ilahdutettu (hirveän vaikea sana!), tori.fissä myyty, mutta edelleen vaan roinaa riittää!

Autokuume! (Kun nyt olis kerrankin varaa.) Ei kai siitä sellaista sentään seuraa? No, totta puhuen, kerrankin minun ehdotukseni meni läpi. Mitä minä nyt autoista ymmärtäisin, mutta kun Pieter sanoi, että Subarulla ajetaan vielä muutama vuosi, ehdotin, että eikö nyt kuitenkin vaihdettais hybridiin, niin kauan kuin bensa-autoja vielä joku huolii. Mökiltä muuttopäivästä meni sitten tasan viikko, kun meillä oli jo lyöty autokaupat lukkoon. Eli se autokuume iski sitten ihan melkein puskista, niin kuin nyt on tapana sanoa. Olihan Pieter tietenkin jo selvittänyt, mikä auto se olisi, jos vaihdettaisiin. Muuten, se täsmälleen oikea (paitsi väri) löytyi Kuopiosta. Kaupat tehtiin autoa näkemättä ja koeajamatta. Myyjä kyseli sitten, "jotta tuutteko työ Kuopijjoo, vae toemitettaanko myö se tiältä teille kottii?" "Ai jaa, mitäs se toimitus maksaa?" "No, se ei maksa mittää". "No sitten, saapi tulla." Huomenna tulee.

Että silleen.

Ja seuraa siitä sitten sekin, että pankki alkaa vainota, tiukata, mitä teette loppurahoilla, kun velat on ensin vähennetty päältä. Ei siitä nyt niin ihmeitä jäänyt, mutta sen verran kuitenkin, että kerrankin voi senttejä laskematta mennä kampaajalle, ja olishan se kiva vähän kiertee mualimmooki, niin kuin entinen mainos-ukkeli sanoi. Kunhan korona hellittää.

Yleiskuva