Kaarinan kotisivu

Joskus kauan sitten töissä ollessa oli ilo kuunnella Esa Saarista. Hän oli kai kutsuttuna johonkin Akavan tilaisuuteen vai mentiinkö sitä joukolla johonkin yleisötapahtumaan. Valovoimainen jo silloin. Ei silti mikään sujuva esiintyjänä, hakee sanoja, miltei änkyttää välillä, mutta ehkä tämä juuri tekee vaikutelman, ettei ole itseään korostava hyypiö, vaan tavallinen ihminen, jolla on kuitenkin visio jostain suuremmasta jota yrittää selittää meille enemmän taviksille.

Kuuntelin tuossa metsälenkillä hänen viimeisen luentonsa Aalto yliopistossa. Se oli Hesarissa tarjolla, mutta löytyy myös Youtubesta, niinkuin muutkin luentonsa. Sitä en ollut tiennyt, olisin jo takuulla aiemmin kuunnellut niitä. Tämän viimeisen luennon otsikko oli Ja aurinko nousee. Ymmärtäisin sen tarkoittavan, että toivoa on, aina tulee uusi päivä, aina meillä on mahdollisuus kehittää itseämme, avartaa ajatteluamme, tehdä maailmasta parempi.

Aikoinaan joskus 80- 90-luvulla alkoivat monenlaiset kehittämisseminaarit olla muodissa työelämässä. Ryhmätyön kehittämiseen-, työyhteisön innovatiivisuuden-, ja vahvuuksien löytämiseen ynnä kaikenlaiseen hengennostattamiseen tähtääviin kurssien osallistuminen tuli lähes pakolliseksi. Henkilöstötilaisuuksissa pasteeraili kateederilla jos jonkinlaista gurua pitämässä kalvosulkeisia. Niissä pallukoita ja laatikoita: "näin nyt- ja tässä sitten, kun uudistukset on toteutettu". Jako pikkuryhmiin, joissa piti pohtia, mikä mättää ja miten se korjattaisiin. Sitten jonkun ryhmästä piti mennä fläppitaululle kertomaan kunkin aivoriihen aikaansaannokset. 

Mielikuvani on, että tämän hieman huuhaalta vaikuttavan henkilöstökouluttamisen suuntaus sai alkunsa insinööriliitosta. Ettei vain olisi Esa Saarisen alkuunsysäämä ajatus: miten minun/meidän tekemämme työ vaikuttaa asioihin, yhteiskuntaan huomenna, ylihuomenna, ensi viikolla tai peräti ensi vuosikymmenellä? Esa Saarinen mainitsi tuossa luennossaan, että koska insinöörien tekemä työ muuttaa maailmaa konkreettisesti (samoin tietysti mm. biologien ja lääketieteen tutkijoiden), heidän olisi hyvä alkaa jo varhaisessa opintojensa vaiheissa pohtia myös sitä, millaisia heijastuksia heidän työllään on ympäröivään elämään ja maailmaan. Miten kauaskantoisia juttuja voi kehkeytyä jopa pienistä kahvipöydässä heityistä ideoista tai työpäivän jälkeen "yksillä pitkillä huurteisilla". Itselle tulee mieleen, kun 70-luvulla puhuin juuri työpaikan kahvipöydässä siitä, että isien pitäisi kanssa osallistua vauvan hoitoon ja osa äitiyslomasta pitäisi suunnata isille. Arvaa, naureskeltiinko tälle mun hienolle idealleni! Tämä idea ei tietenkään johtanut yhtään mihinkään, mutta samaa oli ilmeisesti alkanut pohtia moni muukin. Olin siihen aikaan töissä valtiovarainministeriössä, eräässä projektissa, jossa jouduin/pääsin tekemään hyvin läheistä tuttavuutta virkaehtosopimuksiin. Totesin, että naisten eläkkeistä (ehkä myös ikälisistä) jäi puuttumaan  pätkä siltä ajalta, kun he olivat äitiyslomalla. Tosin ne eivät silloin vielä pitkiä olleet, mutta myöhemmin olivat kun kuvaan tuli myös hoitovapaa. Ja sitten lopulta - jippii- myös isyysloma ja vanhempainvapaa. Eläkkeisiin eivät nämä vapaat edelleenkään vaikuta, mutta ainakin  tasa-arvo toteutui.- Mutta siis tällä tavoin pienet purot, ideat, innovaatiot voivat johtaa vaikka mihin. 

Kuuntele Esa Saarisen luento. Kun pääset ensimmäisen 10-15 minuutin ohi (se on hapuilevaa ja poukkoilevaa hakemista), alkaa löytyä punainen lanka. Hän puhuu ajattelemisesta. Ajattelemisen ajattelemisesta. Ajattelemisen ajattelemisen ajattelemisesta. Miksi me jäämme junnaamaan, eikä mikään aukene. Innovatiivisista virkamiehistä (yhtenä esimerkkinä opetusministeriön pitkäaikainen kansliapäällikkö Jaakko Numminen. En tuntenut, mutta usein olin samoissa tilaisuuksissa ja kylläpä olikin persoona. Hänen naurunsa taisi olla maankuulu!), taiteilijoista, jotka epäilevät itseään ja joita muutkin epäilevät (eli ovatko ollenkaan taiteilijoita!), Pipsasta (vaimo, kuningatar) ja kaksoispojistaan. Ihan arkisista asioista ja tapaamisista. Miten niihin on vaikutettu tai miten ne ovat vaikuttaneet. Kun itse olen hyvin konkreettinen henkilö, jolle monimutkainen abstrakti ajattelu tuottaa liikaa vaivaa (🤒), on kiva kun käytetään konkreettisia esimerkkejä! Silloin jutut vasta menee perille tähän kovaan kalloon. Mutta hyvä, että edes silloin! 😎

Yleiskuva