Kaarinan kotisivu

Oliko haikeaa käydä Heinävedellä? Oliko haikeaa käydä pari kuukautta sitten myydyllä mökillä? Noh. Eeei, ei oikeastaan ollut. Uudet asukkaat olivat tehneet ja tekemässä niin paljon uudistuksia, että tuntui, että se on  nyt heidän kotinsa. Heille sopiva. Oli mukava nähdä, että he viihtyvät, eivät ole valintaansa pettyneitä. Heillä oli tarpeeksi pettymystä edellisen talonsa kanssa, jonka kaupat peruttiin riidellen, oikeuden päätöksellä.

Kun asiaa ajattelee lähemmin, tulee olo, että maailmankaikkeus järjestää asiat juuri niin kuin on hyvä. Meille - varsinkin tässä iässä - riitti 10 vuotta mökillä, nyt vielä jaksetaan ja ehditään  tehdä monenlaista muuta. Ja tulevilla vuokramökeillä voidaan keskittyä luontoon ja olemiseen - Pieterkin. Meidän mökin oli aika mennä kierrätykseen ja sinne piti löytyä oikeat ihmiset. Ja löytyivät todella juuri oikeat ihmiset. Heidän elämäntilanteeseensa  meidän mökki on passeli. Siellä on tilaa ja avaruutta, sitäpaitsi kaksi erillistä taloa sekä iso autotallirakennus , johon mahtuu vaikka mitä. Esim heidän isot (todella isot ) koiransa, kaksi kappaletta. Heillä on asumassa huostaanotettu poika ja ajoittain, ehkä joka viikonloppukin sosiaalitoimen lähettämiä lapsia, myös omia lapsia ja lapsenlapsia vierailee. Rouva pääsee välillä pakoon hulinaa, saa istuskella kaikessa rauhassa neulomassa toisessa mökissä tai viereisen harjun laella tai alapuolella. Harjulle hän ajatteli viedä retkituolin, voisi sitten vaikka meditoida siellä luonnon helmassa.😀

Pieter oli ehkä eniten otettu, että uusi miespuolinen omistaja oli viimeistellyt hänen grillikatoksensa tai oikeastaan grillimökkihän se on. Sitähän Pieter edellisenä kesänä pusasi ahkerasti. Muutenkin hän moneen kertaan tulomatkalla ihmetteli, miten paljon herrahenkilö oli aikaansaanut ja miten taitava tämä näytti olevan.

Uudet koirat olivat vallanneet reviirinsä. Tiedä sitten, mitä Waya siitä ajatteli, uudet hajut, uudet otukset siellä haukkuivat piilossa autotallin takaisessa varastossa. Waya pyrki tuttuun tapaansa sisälle (haukahteli terassinpuolen ulko-ovella), mutta ei protestoinut, kun ovea ei avattu. Miten koirat yleensä paikanvaihtoon suhtautuvat? Ihmiset kuitenkin ovat heille tärkeimpiä kuin paikat. Ihmettelikö kovasti sitäkin, että entinen naapuri asuikin nyt ihan toisessa paikassa. Vierailtiin naapurilla, pelattiin ihanan päivällisen jälkeen korttiakin entiseen tapaan. Tämäkin vierailu oli minusta kiva. Se vasta olisi haikeaa ollut, jos hän edelleen olisi asunut entisessä talossaan. Elämä on siis muuttunut myös mukavalla naapurillamme, samoin kuin meillä. Niin sen pitää olla.

Eihän me nyt pitkään olla Heinävedeltä poissa oltu, mutta silti tuntuu, että edelliskerrasta on jo kauan. Kiva oli käydä hienossa uudistetussa S-marketissa (klo 7 olin jo oven takana, kun oli toilettipussukka unohtunut, kasvot oli illalla pitänyt puhdistaa käsisaippualla, eikä kasvoihin ollut voidetta laitettavaksi!) ja Tokmannilla heti klo 8, että sain edes ripsivärin. Minä, joka  ilman meikkiä voin tuskin edes roskikselle mennä, olin saada slaagin, kun huomasin ettei mitään ole mukana. Voit arvata!

Yleiskuva