Kaarinan kotisivu

Kun tulee vanhaksi, ei enää ole paljon edessä. Voi olla vuosi tai montakin, joka tapauksessa edessä vähemmän kuin takana.  Sitä katselee pakostakin taaksepäin. 

Vapun aikaan mielen täyttää haikeus.  Ikimuistoiset vappujuhlat. Neljäkökymmentä vuotta vaiko enemmänkin aina vappupäivänä kokoonnuttiin ystäväpariskunnan kotiin. Joskus oli nyyttikestit, joskus oli emäntä tehnyt tyttärineen kaiken. Jos jotain on elämässä ikävä, niin niitä vappujuhlia! Viini virtasi ja nuorina vielä saatettiin vähän snapsejakin hörppiä. Hui. Musiikki soi ja laulu raikasi, laulettiin (melkein äänissä) korkeelta ja kovaa, tai siis hoilattiin. Isäntä innostui (innostettiin) breikkaamaan jo ennen kuin breik-tanssia oli olemassakaan. Minä en ole mikään bile-ihminen, pois se minusta, mutta nämä eivät todellakaan olleet mitkään normibileet vaan jotain erityistä. Ei mitään kännisten örinää tai junnaavaa riitelyä tai loputonta olalle taputtelua à la "oot niin perkeleen hyvä tyyppi"...

Mutta parempi on ikävöinnin sijaan iloita siitä, että on mitä muistella! Pitää muistella ilolla ja kiitollisuudella. On saanut elää ja olla mukana sellaisessa, mistä on jäänyt hyvä mieli, sellaisessa, missä on arvoa ja mikä saa tuntemaan, että on elänyt täysillä. Monella ei ole tuollaisia muistoja tai sitten käpertyvät vain tämän hetkisiin vanhuuden vaivoihinsa. Niiltähän  harva välttyy, jokaisella tuntuu olevan jotakin. Helppo sanoa, kun ei mitään erityistä vaivaa ole, että tämä vanhuus ja sen tuomat rajoitukset ovat myös asennekysymys. Eihän se nyt ihan niinkään ole. Mutta tiedetään me jokainen, että joukossamme aina on joitakin, jotka ovat muistaneet valittaa kaikesta jo nuoresta lähtien. Hallitus on taas väärässä, bussi on aina myöhässä, veronpalautuksia tuli liian vähän, sääennustukset menevät päivä päivältä vaan pahemmin pieleen, anoppi on kauhea, ja mutsi täysin mahdoton, pomosta ei kukaan tykkää, puoliso oli kyllä aluksi ihan jees, mutta se on muuttunut ihan hirveeks tyypiks. Ei samaksi tuntisi. Lapset jaksaa roikkua somessa. Apua, kuka tätä kestää!

Yritettäis nyt vaan nähdä ne pienet asiat, jotka on hyvin, paremmin kuin hyvin. Iloita kivoista hetkistä, keväästä, lintujen laulusta. Ihanasta eläkeajasta, kun ei enää ole sama kiire, ei tarvetta päteä, osata, oppia koko ajan. On kirjat, leffat, ystäviäkin vielä jäljellä. Ja jos ei millään irtoo niitä positiivisia fiiliksiä, muista  että ei tätä enää niin hirveen kauan kestä, varsinkin jos jo vanhoja ollaan. Ihmiselämän kesto kun on rajallinen! 😋

Yleiskuva