Kaarinan kotisivu

Oispa oikeastaan ollut mielenkiintoista alkaa tutkia eri kansallisuuksien arkielämän eroja. Siis, jos olis nuorena tajunnut. Mistä ne erot johtuvat.

Nyt, kun  pitkästä aikaa ollaan Hollannissa pähkäilen taas kerran näitä eroavaisuuksia, nyt siis vain hollantilaisten ja suomalaisten kohdalla. Talot ja maisemat on jo tsekattu, kaikki näyttää todella erilaiselta. Taloissa ei ole kivijalkaa, ei ainakaan näkyvissä, joka talolla on pieni puutarha kadulle päin ja toinen isompi takapihalla. Ruskeista tiilistä on talot rakennettu, siellä täällä näkyy valkoisiakin, katoilla on jo monissa aurinkopaneelit, mutta usein katot on tehty ruoista. Varsinkin ns. tolppatalot ovat idyllisiä, ikivanhaa tyyliin rakennettuja. Talon keskellä on jykevä tolppa ja siitä lähtee paksun ruokomaton peittämä katto neljään suuntaan. Sisällä taloissa ja  asunnoissa on yleensä useampia kerroksia. Niiden välillä joutuu selviämään  jyrkistä portaista, joiden askelmat ovat hengenvaarallisen kapeat.

Piha yleensä päättyy kanavaan. Siellä talollisille lilluu vene odottamassa, toisilla iso, toisilla pieni. Varastossa on jokaisella tietenkin sähköpyörä. Joka ikkunalla (jotka ovat todella matalalla) on naapurien ihasteltavana kukkia ja/tai koristeita, yleensä pareittain. Puutarhojen näyttävyydellä taidetaan oikein kilpailla! Kadut ovat kapeita, kylä- ja pihateitä. Päällystetty pienillä neliskulmaisilla kivillä useammin kuin asfaltilla. Kuulemma tällaiset kiveytystyöt tekee nykyisin kone, painaa tiehen tuosta vain kiviä aina neliön kerrallaan. Kylien ulkopuolella näitä kapeita (yleensä) viivasuoria teitä reunustaa rivi jykeviä puita, joskus väärärunkoisia kovujakin. Milloin puurivi loppuu, alkaa loputon peltoaukea, lehmiä sadoittain, lampaita tuhansittain. Tai sinne päin. Ja hevosia kuin lännessä ikään. Meillähän eivät eläimet taida ulkona laiduntaa, josko niitä edes nykyisin onkaan.

Entäs ne tavat! Sehän jo tiedetään, että meillä otetaan kengät jalasta sisään tullessa. Paremmissa kekkereissä meillä vaihdetaan sisäkengät jalkaan. Mutta ei täällä! Ilmankos lattiat on täynnä heinää ja hiekkaan. Mutta kun mattoja ei ole, mahtaako hiekan määrällä olla niin väliä! Ruoasta ei kiitetä aterian jälkeen, sanotaan vaan että ”het was lekker” (olipas hyvää! Lekker- sanalla on kyllä monta muutakin merkitystä). Lounaaksi syödään leipää, aina saman sorttista, leipäkoneesta näyttää olevan kotoisin. Vähänlaisesti on leikkeleitä, marmeladia sen sijaan paljon. Kahvia tai teetä näitten voileipien kanssa. Ja veitset heiluvat, livahtavat välillä suuhunkin. Ja meikäläinen  kaunosielu tietysti kauhistelee.

Kylään tultaessa tarjotaan heti kahvia tai teetä. Ehkä jotain paakelseja tai keksejä. Sitten vasta tulee ruokaa.

Ja mikä muu on erilaista? Että meidän pankkien kansainväliset maksukortit, visat ja masterit, ei näille käy! Ollaan sentään Euroopassa ja EU:ssa. Ja nykyajassa. Käteistä pitää olla tai oman pankin myöntämiä kortteja. Lidl hyväksyy kortit, koska on kansainvälinen firma, mutta Cirtymarkettia vastaava Alber Hein-ketju ei hyväksy eikä lempikauppani HEMA. Eikä moni muu. Pah. Nytpä kirjoittamaan Hemalle, että vaihdan hovihankkijaa!

Yleiskuva