Kaarinan kotisivu

Miltähän tuntuisi herätä joka aamu ja kurkistaa ikkunasta aamukahvipöydässä, millä tuulella se vuori tänään on. Joutuu todellakin kurkistamaan, jos asuu tarpeeksi lähellä vuorta, koska se ulottuu taivaaseen. Joko haukat liitelevät etsien aamiaista perheilleen vai yrittääkö pilvi tänään nielaista koko vuoren. Tottuisiko sitä ikinä noihin huikeisiin vuorinäkymiin?

Ranskan Pyreneillä vuoret olivat mahtavia, mutta vihreämpiä huipulle asti ja siluetti ei ollut koskaan niin jyrkkä kuin täällä Espanjan puolella. Aina soi mielessä kappale Le printemps sur la colline. Dalidan esittämänä kuulostaa mielestäni siltä kuin pitääkin. Etsi youtubesta!

Täällä seinämät on äkkijyrkkiä ja suurelta osin paljaita. Henkeäsalpaavia näkymiä kaiken aikaa. Käsittämättömiä vuoria, ne nousee tuosta vaan sun jalkojen juuresta näkymättömiin korkeuksiin. Toisten rakenne on vinoja teräviä särmiä, toisten harmaita isoja kuplia. Ja sitten on noita jättiläisen likaisia varpaita. Ihan kuin olis jähmettynyttä tummaa hiekkaa. Poikittain kerrostunutta  liuskekivikalliota ei sovi unohtaa. Aìnsan kaupungin läpi virtaava (nyt vesi on kyllä vähissä) Rio Muerto (kuoleman joki) on kai saanut nimensä siitä, että sen pohjakivet on isoja valkoisia palloja. Kuin pääkalloja. Lähistön kallioissa ja vuorissa ei kuitenkaan mitään valkoista näy.  Oispa kiva olla jollain geologin opastamalla retkellä täällä! Kivet ja kasvit kiinnostavat. Puhelimeen voisi ottaa sovelluksen, joka kertoo mikä puu tai pensas kulloinkin on kyseessä, mutta en taitaisi viisastua, jos vastaus olisi jotain Pyreneitten myrkkypaatsama tms. Karhunvatukoita kyllä kasvaa ihan joka paikassa! Niin Ranskan puolella kuin täälläkin. Ranskan alankomailla suosituimmat viljelykasvit näyttävät olevan maissi ja auringonkukka. Niitä peltoja sitten on riittänyt!

Teiden varsilla on aina silloin tällöin liikennemerkkejä, joissa kiviä putoilee vuoren rinteeltä. Alla lukee reguerde, muista!  Että jos kivenmurikka sieltä tippuu autosi katolle, niin on siitä ainakin muistutettu. Kiviä riittää. Niinpä uutta vanhaa kivimuuria tehdään monessa paikassa. Kuulemma vanhalla tyylillä. Jos sementtiä käytetään, niin se ei saa näkyä.

Talot on lähestulkoon kaikki rakennettu kivistä, pienemmistä tai isommista lohkareista, rapattuja ei juuri näe. Mutta kaikki talot on hienoja, siistejä. Ranskassa puolestaan näkyi paljon slummeja pikkukaupungeissa, joistakin taloista tuli ihan nostalgiset muistot mieleen. Ihan kuin oltais oltu vanhassa kunnon Neukkulassa tai Mustamäel ennen vapautusta. Ja kylien rapatut  talot, jotka lähtevät suoraan kapeasta jakakäytävästä, näyttävät kyllä pittoreskeiltä, mutta oikeastaan ovat melkoisen rapistuneita. Toisaalta Ranskassa oli joka paikassa aurinkopaneeleja ja tuulimyllyjä. Belgiassa näin kerran jopa kerroksittain tehdyn aurinkopaneelirakennelman. Kuin terassitalo, joka terassille paistaa. Espanjan Pyreneillä olen tähän mennessä nähnyt yhteensä viisi aurinkopaneelia, enkä yhtään tuulimyllyä. Etelämpää varmaan löytyy. Eikähän näistä Pyreneistäkään ole tullut nähtyä kuin pieni osa. Aragonian itsehallintolue.

Jos Ranskan Pyreneet on pyöräilijöiden paratiisi (heitä oli varmasti viisi kilometrin matkalla), niin täällä näet vain jokusen harvakseltaan. Vuorikiipeilijöitä nämä vuoret varmaan houkuttelevat. Ja patikoijia. Onneksi ei oltu pahimpaan loma-aikaan. Nyt oli just hienoa, ilmat suosivat, parin päivän vähäinen sade oli tervetullutta. Mutta serpentiiniä on tullut ajettua tarpeeksi nyt vähäksi aikaa. Yhtään kertaa ei tullut vaaratilannetta, pari kertaa jouduttiin peruuttamaan levennykselle, mutta koko ajan sai jännittää, tuleeko 130 asteen kulman takaa iso Lexus sillä asenteelle, ettei tässä kulmassa kukaan ole ennenkään vastaan tullut. Jos silloin itse on kallioseinämän puolella, niin hyvä. Mutta aina sitä ei ole. Ajattelin kotona tsekata löytyykö tietoja, paljonko on sattunut onnettomuuksia, montako autoa on suistunut jonnekin syvyyksiin. Oikeasti, usein en todella ole voinut katsoa ulos sivuikkunasta. Ja hattua nostan Pieterille, että on jaksanut ajaa niilläkin teillä, joilla rajoitus on ollut 30 km/t ja oma järki on sanonut, että niin huima vauhti voisi olla kuolemantuomio. Hikeä on pyyhitty. Ja kotona on kyllä olut maistunut! Ja viini.

Kilometrejä muuten on tähän mennessä mittarissa 5900. Että silleen. Tuskin enää tässä iässä monta tällaista matkaa tehdään.

Yleiskuva