Kaarinan kotisivu

Mikä siinä oikein on, ettei tahdo osata kuin suomee ja savvoo, hiljaa ja kovvoo? Vaikka on vuosikausia opiskellut monia kieliä. Ruotsi oli heti jo alkuun minulle kieli, jota on mahdoton oppia. Ebba bakar bullar små, lilla Barbro tittar på. Vaikka kuinka tankkasin, unohdin samantien, sanat karisivat kuin vesi hanhen selästä. Mors lilla Olle i skogen gick, rosor på kinden och solsken i blick. Kuten huomaat, kyllä se johonkin takaraivoon on jäänyt. Totuushan on, että vanhat ihmiset muistavat kaikkea vanhaa.  

Ruotsia opin sitten piikomiskesänä ihanan perheen kanssa. Lapset herätti mut klo 6 ja höpöttivät äidinkieltään niin päättömän huonosti, että minäkin uskalsin. Sittemmin kieli unohtui, kunnes työnantaja lähetti (tai päästi) tosi kivalle kurssille jonnekin  Länsi-Pohjanmaan kansanopistolle. Paras kielikurssi elämässäni. Mutta nyt on taas ruotsin kanssa niin ja näin.

Ranskaa olen yrittänyt opiskella työpaikan kielikerhossa lukion lisäksi. Huonolla menestyksellä. Tosi huonolla. Espanjaa jouduin opiskelemaan, kun serkkupoika tuli 11-vuotiaana yllättäen Kolumbiasta meille asumaan, eikä osannut sanaakaan suomea. Joten kuten pärjättiin kielen kanssa, muuten ei. Onneksi nyt, 40 vuotta myöhemmin tullaan hyvin juttuun - ihan suomenkielellä, HÄN on nimittäin kieli-ihmisiä ja superhyvä suomenkielessä, kuten muussakin osaamisessaan. 

Saksa - voi Luoja! Mulla pitkä saksa koulussa, ihan on mennyt harakoille! Kerran luin kokeeksi saksankielisen kirjan ja hämmästyin, että ymmärsin  kaiken. Eli sekin kyllä siis piileskelee jossakin.

Puolipitkä englanti koulussa. Noh, sellaista kyökkienglantia puhutaan kotona, kun se ei ole kummankaan äidinkieli. Ja annas olla, kun tulee tosibritti vastaan. Aksantti on niin vieras, että. Monesti he puhuvat jotain cockneytä tai pidgeon englantia, harvoin se on niin ylhäisen aatelista kuin esim Maggie Smithin kieli Downton Abbeyssä. Sitä ymmärtää!

Viime vuosina Hollantia. Se nyt valitettavasti tunkee läpi ja sotkee kaikki muut kielet. Enkähän minä sitäkään osaa kuin  nimeksi. Kirjoitetun tekstin kanssa pärjään ja puhetta olen alkanut ymmärtää paremmin ja paremmin, mutta puheen tuottaminen on yks tuskien taival. Kun se vastapuoli ei malta odottaa. Lisäksi sekoitan kaiken sujuvasti. Varsinkin tälläisen monikansallisen matkailun jälkeen. Ik zau betalen willen, eiku bezalen... Ja heti mulle puhutaan saksaa. Danke schön, aufwiedersehn. Tot ziens. Tack så mycket.

Tällä pitkällä Euroopan-matkalla olis kyllä kielitaidolle ollut kysyntää. Tulkki on ollut mukana kaiken aikaa. Olen hämmästellyt, miten sujuvasti Pieter puhuu ranskaa, saksaa ja espanjaa. Höpöttää niitä näitä tarjoilijoiden ja kadulla tapaamiensa koiranpissattajien kanssa. Minä olen vasta päässyt öh,tuota-vaiheeseen tilaukseni kanssa, kun Pieter on jo tiedustellut ummet ja lammet ravintolasta, paikkakunnasta, ruokalistasta, tarjoilijan kotioloista  ja ties mistä. (Mutta suomea ei ole oppinut, ei ainakaan niin hyvin kuin olis pitänyt 20 vuodessa. Ei ole ilmeisesti kokenut tarpeelliseksi. Ja onhan suomi erikoinen kieli. Sanat taipuu. Siis TAIPUU. Onko järkee?)

Mitä tässä vois asialle tehdä, siis tällainen kaltaiseni kielinero? Ei muuta kuin yrittää ja takoa päähänsä, että opit kyllä! Aivovoimistelua se vain on. Alzheimerin vastalääkettä.

Yleiskuva