Kaarinan kotisivu

Silmät ovat sielun peili, hänellä on sitten sielukas katse...

Kuka puhuu enää sielusta? Tiedemiehet tuskin tunnustavat koskaan käyttäneensä tuollaista runollista ilmaisua, mutta sielutiedettähän me vanhemmat ihmiset koulussa vielä luettiin. Niinpä. 

Joku päivä sitten naapurimme, televisiostakin tuttu (🤒), Heimo Langinvainio piti talon väelle alustuksen ihmisenä olemisesta, tietoisuudesta, maailmasta. Kaikesta tällaisesta. Meillä on ollut onni ja ilo saada silloin tällöin valistusta valistuneelta luennoitsijalta, hetken aikaa koemme itsemme melkein valaistuneiksi. Että mikä se on se ihminen, se minä. Onko se lihaa, verta ja luuta, vai onko se (myös) tietoisuus. Se sielu, jos vanhanaikaisesti ajatellaan. Muodostunko minä muistoista, reaktioista, saamastani kasvatuksesta ja kohtelusta, tunteistani. Geenitkö minua määrittävät ja veriarvot? Eri tiedemiehet ja filosofit ovat nähneet sielun (😋) ja ruumiin eri tavalla. Kahtena eri asiana tai yhtenä. Tai niinkin, että tietoisuus on se suurin ja tärkein, fyysinen olemus on vain pieni osa kokonaisuutta. Milloin mikin trendi on muotia.

Heimo puhui myös maailmasta. Onko maailma kiviä ja vettä, ilmaa, happea, metalleja... Vai onko se myös ajatuksia, ideoita, ideologioita, tunteita.

Oli tässä hiljattain toinenkin esitelmä, jota olin kuuntelemassa. Sen piti filosofian tohtori Johanna Blomqvist (fysiikan alalta on hänen väitöskirjansa) ja sekin käsitteli minua, meitä, maailmaa. Mikä on tämä maailma, missä elämme. Hypertodellisuus? Elämmekö simultaanitodellisuudessa? Laulussa sanotaan: onko tämä totta vai viinien huumaa? Noh, tuo oli kai sopimatonta. Mutta oikeasti, mikä on totta ja mikä on kuvitelmaa? Voiko ajatus vaikuttaa fyysiseen maailmaan? (no ainakin siinä mielessä voi, että ajatuksestahan kaikki lähtee, niin kuin Tikkurilan Värin mainoksessa todetaan 🤭.) Meni vähän yli ymmärryksen, on myönnettävä.

Panee kuitenkin ajattelemaan, kun esim nykyisin on some ja moni nuori elää vain sen kautta. 

Nyt kuitenkin tilasin Johannan kirjan Hypertodellisuus - olet olemassa ja merkittävä. Äänikirjana, Johannan itsensä lukemana. Mielenkiinnolla odotan tätä kuuntelukokemusta. Tarkoitus olisi valistua, ehkä valaistuakin taas pikkusen. Ainakin ymmärtää.

PS. Veli ehdotti jatkoksi vanhaa riimiä: "Kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa!" Hyvä. Tuntuu, että sama ajatus on nykyisinkin: lahjoita, anna, katso näitä sielukkaita silmiä ja avaa ne kukkaron nyörit! Ja pelko on, että minun roponi meneekin jonkun diktaattorin luxus-auton hankintaan. Eikä ainakaan sen pienen tytön koulukuluihin.

Yleiskuva