Kaarinan kotisivu

Lehdissä on silloin tällöin kirjoituksia perintöasioista. Tarkkana on oltava, avopari on eri asia kuin aviopari. Ja jos vielä toinen sattuu olemaan muun maan kansalainen, otapa varsinkin silloin selvää näistä asioista.

Minulla on tallessa joku kirjoitus Noorderlicht-lehdestä (suomalais-hollantilaisen seuran lehti)  vuosien takaa, jossa joku suomalaistunut hollantilaisjuristi valotti asiaa (vai oliko se hollantilaistunut suomalaisjuristi), mutta kun sitä silloin oli vasta jonkun 60 vuotta nuori, ei kuolema mitenkään hiponut, eivätkä perintöasiat. Ja onhan se niin, että kun ei sitä perittävää niin mahdottomasti ole, tuskin senkään vertaa, eikä se kuolema melkein koskaan tunnu ajankohtaiselta, niin olkoon, jätetään tuonnemmaksi.

Sain muutama päivä sitten diagnoosin: keuhkoahtauma ja sydämen vajaatoiminta. Oikeasti en usko, mutta näin lääkäri sanoi, yli 30 vuotta sitten olen loputtanut suht vähäisen tupakointini (kuitenkin päivittäistä! 😠) ja ettäkö nyt vielä kummittelee noin ikävässä muodossa. Voi nuoret, nuoret! Lopettakaa nyt ihmeessä se sauhuttelu, ette todellakaan ole sen coolimpia rööki suupielessä, asia on just päinvastoin.

Joka tapauksessa, kuolema kolkuttelee. Olimme Tallinnassa Elmaa (94 v) tapaamassa juuri kun lääkäri soitti. Elma oli juuri kertonut hauskalla viron aksentillaan, että "Aka, kävin jo kolkuttelemas viim kesän Pietarin portille, ei avannut vielä Pietari!" Hän oli silloin joutunut viettämään jonkin aikaa sairaalassa. Lääkärin viesti minulle ei ollut sokki, muistutus vaan terveellisistä elämäntavoista ... ja elämän väliaikaisuudesta. (Lisähuomautus: Elma kävelee joka päivä raput asuintalossaan neljänteen kerrokseen, hissiä ei ole, eijole,eijole.)

Noh, ostettiinpa nyt sitten juuri eilen auto, kuulema viimeisemme, sanoo Pieter. Auton omistajaksi on merkitty Pieter. Sehän ei käy! Mutta meillähän on keskinäinen testamentti, juristin laatima (terveiset hänelle sinne pilvenreunalle! Olit harvinaisen hieno ihminen.), perimme toinen toisemme. Juupa juu, mutta entä jos minä kuolenkin ensin? Silloin tämä kallis ajopeli menisi vain sinun lapsillesi. Mutta mehän sovittiin, että minä kuolen ensin, sanoo Pieter. Niinpä, mutta jos se Piatari avaakin portit ensin minulle, viisveisaa näistä meidän keskinäisistä sopimuksista?

Sitäpaitsi meidän lapset ei riitele. Hah, siitähän ei viranomaiset välitä, he välittää vain papereista. Tapahtui taannoin eräille, että auto oli miehen nimissä, joten miehen lapset sen perivät ja saivat myydä. Vaikka oli sovittu, että auto on yhteinen. Onneksi löytyi kuitenkin puolivirallinen paperi, että puolet kuului avopuolisolle.

Tänään siis muutetaan auton omistussuhteita Trafiin. Ja huolehditaan kunnosta entistä paremmin. (Vaikka en kyllä millään - jatkuvasta hengästymisestä huolimatta - tahdo uskoa noihin diagnooseihin! 🤒)

Yleiskuva