Kaarinan kotisivu

Olen jo mielessäni julistanut Finlandia-voittajaksi Pirkko Saision tiiliskiviteoksen Passio. Kuuntelen sitä nyt suurinpiirtein puolessa välissä (painettuja sivuja jo yli 700). Harvoin on kirja imaissut niin maailmoihinsa kuin tämä, vieläpä juuri oikealla äänellä luettuna - Pirkko Saision itsensä.

Oli pakko sanoa maailmoihinsa, sillä niin monenmoisissa kulttuureissa ja kymmenien ja taas kymmenien ihmisten elämässä ollaan. Luulisi, että oltais eksyksissä, mutta ei. Tavalla tai tosella seurataan työmiehen kämmenen kokoista korua- näin tuota ihmeellistä korua kuvataan - sen matkoilla eri muodoissaan. Kultaa ja timantteja ja rubiini.  Kirjan alussa ollaan 1500-luvulla, myöhemmin aikaisemissakin ajoissa ja sittemmin kymmeniä ja satojakin vuosia myöhemmissä. Ennen kaikkea viehättää perusteellisen tarkat kuvaukset eri uskontoryhmien elämistä ja tavoista. Ja uskomuksista. Kristittyjä - katolilaisia ja alkukristittyjä, muslimeja (tai muhamettilaisia!) ja juutalaisia. Venäjän ortodokseja. Milloin ollaan Italiassa, milloin Itävallassa tai Venäjällä, milloin piileksitään pakomatkalla, yksi ja toinen menettää henkensä -usein uskon vuoksi. Toisten mielestä väärän. Moneen ihmiseen ehtii jo matkan varrella kiintyä, niin hyvin pääsee henkilöiden pään sisällekin ja ehtii tajuta, miksi tuo ihminen menettelee ja reagoi noin. Oppii ymmärtämään, mikä on missäkin kulttuurissa sopivaa ja mikä ei, miten pitää käyttäytyä, mitä pitää pelätä. Jumala on aina läsnä, tietenkin se oikea Jumala ja sitten on niitä vääriä, Allah ja Jahve. Tai siis, ovathan nämäkin joillekin vääräuskoisille niitä oikeita jumalia. Ainoita oikeita.

Pirkko Saision ääni kuulostaa siltä kuin pitääkin, kerronta on vakaata, näytelmä avautuu silmien eteen oikeana elämänä - näyttelijä osaa sellaisen tulkinnan. Pirkko Saisiohan on myös näyttelijä. Jännä juttu, kun aamupäivällä olin Wayan kanssa ulkona - kuulokkeet korvilla - aloinkin yhtäkkiä nähdä luetun tekstin kirjoitettuna tekstinä sieluni silmin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin tapahtui. Mietin, että itseni lukemana en saisi tähän kirjaan samaa tunnelmaa kuin kuunneltuna. 

Aiemmin olen kuunnellut vain yhden tämän kertaisista Finlandia-ehdokkaista, Rosa Liksomin Väylän. Sekin hyvä, meänkielinen. Sitä kieltähän kyllä ymmärtää hyvin. Kerron myöhemmin, mitä ajatuksia tuo kirja herätti.

Voihan jonossa olla monia muitakin palkinnon ansaitsevia, mutta kyllä Pirkko Saisio nyt on vakuuttanut minut. Tämän yli ei voi mennä. Suosittelen lämpimästi.

Yleiskuva