Kaarinan kotisivu

Tällä kertaa kaunokirjallisuuden palkinnon valitsi elokuvaohjaaja Zaida Bergroth. Jaksoikohan lukea kaikki ehdokkaat läpi? Noh, kaikki ehdokkaat ovat taatusti valioluokkaa, vai olisikohan muutama muukin ansainnut päästä listalle?

Hyvä juttu mun mielestä on, että yksi ihminen valitsee, ehdokkaat kun on jo läpikäyneet aikamoisen seulan. Eli niistä mikä tahansa ansaitsisi tulla valituksi. Tämä valitsija sitten vain sulkee silmät ja laskettelee: entten tentten, teelikamentten...

Pirkko Saision hurmaava järkäle Passio olisi saanut minulta ykkössijan, tosin olen lukenut vain sen Rosa Liksomin kirjan Väylä, kuten jo mainitsin. Makuasioita, makuasioita!  Viimevuotisesta voittajasta, Anni Kytömäen teoksesta Margarita en erityisesti pitänyt. Oli outo. Mutta en minä kyllä tykännyt aikoinaan voittaneesta Juoksuhaudantiestäkään, enkä Nenäpäivästä. - En tiedä, onko esim Emmi Itärannan Teemestarin kirja koskaan ollut ehdokkaana, mutta jos ei ole, olisi ansainnut olla. Minun mielestäni. Makuasioistahan ei voi kiistellä 😎.

Niin ja siitä Väylästä. Tykkään yleensäkin Rosa Liksomin maanläheisestä tyylistä. Tykkäsin Hytti nro 6;sta, myös elokuvassa kirjan  henki tuli esiin (vaikka Rosa itse oli kai toista mieltä). Väylässä on lähdetty saksalaisten polttamasta kylästä vaeltamaan Ruotsin puolelle. Lehmät, sonnit ja hevoset mukana. Siat, lampaat ja kanat piti -pääosin ainakin -jättää. Karja sijoitettiin määrättyihin maalaistaloihin, joissa niistä pidettäisiin huolta. Ihmiset ohjattiin vastaanottokeskuksiin. Erityisen viehkoa kirjassa on kielen lisäksi se tapa, joilla karjasta puhutaan. Nimillä niin, että lukija (kuuntelija) ei voinut aina olla varma, kenestä on kyse. "Irma ja Helmi näythivät pitävän yhtä, välillä poikhesivat ojanpienthareelle, siel oli näköjäns maukhaampaa ruohoa." Esimerkiksi noin. Tai että "Martti katseli vähän Irmeliin päin sillä silmällä..." Siis sonni ja lehmä.  Tai: "lämmithelin Lempin kyljessä, se piti minusta huoltha".

Kirjan tunnelma on kuin Puolan ja Valko-Venäjän rajalta. Niinköhän sielläkin ihmiset ajattelevat vaeltaessaan (ilman eläimiä tosin)  jonnekin, josta heillä ei ole tietoa. Toivoa vain - ja sitten pettymys.

Mutta se Finlandia; pitääpä lukea tämä voittajateos ja katsoa sitten, miten yksiin Zaidan ja minun maku menee.

Yleiskuva