Kaarinan kotisivu

Muistan hyvin, kun lapsena Kuopiossa kuulin, että kaupunkiin oli tullut musta mies. Silloin näitä erivärisiä ihmisiä kylläkin kutsuttiin toisella nimellä, joka ei ollut ainakaan minun mielestäni millään tavalla arvottava sana, ei sen enempää kuin punatukka tai pellavapää. En muista, tuliko tämä herra  - ehkä koripalloilija, ehkä jalkapalloilija - koskaan minua vastaan, eli näinkö ihan ilmieläväää erirotuista ihmistä koskaan vielä silloin. Joka tapauksessa vielä paljon myöhemmin pohdin niitä, jotka seurustelivat tai menivät jopa naimisiin erirotuisen kanssa. Taisi olla Sammy Davis Jr ensimmäinen, jonka tiesin. Minä en missään tapauksessa voisi. Mutta sallisin sentään ystävilleni ja sukulaisilleni. Eihän siinä mitään. Pikkuserkkuni meni naimisiin shrilankalaisen kanssa, minusta se oli ok, mutta hänen veljensä ei kerta kaikkiaan sulattanut moista rotujen sekoitusta. Että vielä lapsia saivat.

Nythän mainokset vilisee erirotuisia pareja, näytetään, miten yhdessä puuhailevat keittiössä, löhöilevät kuulokkeet korvillaan sohvilla  tai pyöräilevät ulkona. Liike-elämä, elokuvat ja kirjat yrittävät muutta asenteitamme, mutta tiukassa ne istuvat. Myönnän, että minullakin on kestänyt kauan. 

Joskus opintiellä tuli eteen tuo vanha sosiologinen tehtävä: hyväksyisitkö, jos kaupunginosaasi muuttaisi tumma perhe? Entäs naapuriisi? Entäs jos lapsesi alkaisi seurustella tällaisen kanssa? Veikkaan, että meiltä monilta on kestänyt kauan vastata kaikkiin kysymyksiin ihan rehellisesti: kyllä. Veikkaan, että monet eivät vieläkään vastaisi näin, vaan sitten tulisi jos jonkinlaista jossittelua.

Mutta miten hidasta tämä ihmisen kehitys onkaan! Päivi Räsänen ei hyväksy homoseksuaaleja eikä muita "normaalista poikkeavia", tai anteeksi, ihmisethän toki ovat hyväksyttäviä 🤭 (hate the sin, love the sinner!) ne teot vain ovat tuomittavia! Me katsotaan pitkin nenän varttamme vääräuskoisia ja he meitä. Toiset ovat ehdottomasti huonompia kuin me, huonommuus on todistettu väärällä värillä, väärällä uskonnolla, väärällä sosiaalisella asemalla, väärällä kielellä, väärällä kulttuurilla. Tietysti yhtä hyvin voimme tuntea alemmuutta monestakin syystä. Se tehokkaasti sitten edistää ulkopuolisuutta, kiusatuksikin tulemista, syrjäytymistä pitkälläkin aikavälillä.

Kuuntelin juuri Eeva Klingbergin kirja Syvän maan juuret. Ei nyt niin erityinen ollut, mutta tarinassa, joka tapahtui 30-luvulla ja vuonna 1975 Alabamassa rasismi oli todella veristä, sääntöjen rikkomisesta seurasi miltei varma kuolemantuomio. Monta elokuvaahan on viime vuosina käsitellyt asiaa. Ikävä vain, että ne joiden asenteita pitäisi eniten ravistella, eivät käy elokuvissa tai lue kirjoja. Erottelenko jälleen?

Luin viime vuoden kirjallisuuden nobelvoittajan Abdulrazak Gurnahin haastattelun Hesarista. Miten voimakkaasti rasismi edelleen vaikuttaakaan  maailmassa! Järkyttävää. Ja maahanmuuttoa mistä hyvänsä syystä on vastustettava kynsin hampain ja -asein. Kaikki erilainen on pelottavaa, erilaisuutta ei osata eikä haluata kääntää vahvuudeksi. Taitaa elämä pallollamme päättyä, ennen kuin olemme ihmiskuntana kehittyneet tarpeeksi. 

Erilaisuus, se uhkaa turvallista olemassoloamme. Sitä on syytä pelätä. Ollaanko me pohjiltamme eläimiä, jotka vaistomaisesti ovat varuillaan uhkien varalta? 

Yleiskuva