Kaarinan kotisivu

Puhuttiin eilen ystäväporukassa sukupuoli-identiteetistä. Onko se muuttumassa monipuolisemmaksi vai kun nykyisin on hyväksyttyä tai ainakin  hyväksytympää olla muutakin kuin poika tai tyttö, tulevatko asiat vain esiin ueammin? Nainen, mies, muu. Mikä tämä muu voi olla?  Mikä se muka voi olla? Eihän ole olemassa -ei voi olla - muita kuin  mies ja nainen. Tai ehkä sittenkin on. Jos et tunne itseäsi kummaksikaan tai tunnet itsesi joskus toiseksi toisinaan taas toiseksi. Mitenkähän tämä oikein menee, ei sitä voi sellainen tietää, joka tuntee itsensä selvästi naiseksi tai mieheksi. 

Ärsyttävää, kun joku kuvittelee voivansa sanoa, että tällaista tai tuollaista ei voi olla. Koska minä tiedän. Onko vielä pahempi, jos vetoaa raamattuun, jo Paavali aikoinaan sanoi...

Eilen illan myöhäishetkinä  tuli Viimeinen sana -keskustelu. Siihen osallistuivat Hesarin, radion (Ruben Stiller) ja TV:n edustajat. Puhuivat Päivi Räsäsestä. Käynnissä olevaa oikeudenkäyntiä eivät saaneet sääntöjen mukaan (toimittajien eettiset säännöt? Julkisen sanan neuvoston säännöt?) puida, eivätkä ottaa kantaa puolesta tai vastaan, puhua saattoivat siis vain yleisesti. Näytti Päivi kuulemma nauttivan tästä tilanteesta kun sai Raamattu kädessä siellä heilua kameroiden edessä. Näytettiin pätkä vuoden (oliko se nyt) 1996 TV:n Homo-illasta ja mainittiin myös vuoden 2011 Homo-ilta, joissa molemmissa Päivi antaumuksella selitti Raamatun sanaa ja sen (tai omaansa) tulkintaa homoudesta. Että on se niin väärin. 

Jännittävää, että on väärin olla sellainen kuin on. Erikoista. Sukupuoli-identiteetti ei ole muutettavissa. Voit luulla itsestäsi tätä tai sitä, jos et ole varma. Heilut kahden vaiheilla. Voit mennä heterosuhteeseen, koska olet oikeasti hetero tai koska ympäristö olettaa sinun olevan hetero, etkä uskalla tulla kaapista ulos. Valitset mieluummin sen roolin, jota sinun oletetaan edustavan kuin vaarannat paljon - jopa kaiken - olemalla rohkea ja paljastamalla todellisen minäsi.  Entäs jos olet muu? Miltä se mahtaa tuntua, mikä silloin on seksuaalinen minäsi? 

Mahtaa olla vaikeaa, vaikka vuonna 2022 sen täytyy olla tuhat kertaa helpompaa kuin vuonna 1922 tai vielä vuonna 1992. Meillä on ollut rohkeita edelläkävijöitä, ihmisiä, jota ovat joutuneet kärsimään suunnattomasti, uhraamaan paljon vain siksi, että ovat uskaltaneet olla sellaisia, joiksi Luoja heidät loi. Jos nyt näin uskotaan. Siis sellaisia, joiksi he syntyivät.

Yhdellä mainitun ystäväpiirin rouvista on lesbotytär. Hän sanoi, että hänen on vieläkin vaikeaa hyväksyä tätä. Vasta vähitellen hän on hyväksymässä ja yrittämässä muuttaa omaa asennettaan. Eräällä toisella ystävälläni on myös lesbotytär. Hän taas ei ole moksiskaan. Ihan se ja sama, tyttären valinta (lesbous ei siis ole valinta, vaan se kumppani), tyttären elämä. Meidän ystävämme Kaliforniasta, Amerikan tytöt, lesbopari, ovat olleet jo toistakymmentä vuotta naimisissa. Vaikuttavat tosi onnellisilta. Mitä siihen on kellään nokan koputtamista?

Yleiskuva