Kaarinan kotisivu

ei vaaroja puutu.

Kuljin tänään Leppävaaran upean uuden, Monikko-nimisen koulun ohitse. Eteläisen pihan reunassa virtaa joki (taitaa olla nimeltään Mätä-joki) tai oikeastaan puro. Molemmin puolin on vallit, nyt juuri tietenkin lumen korottamat, jotka laskevat jyrkästi tähän puroon. Jossakin paikassa näkyi pinnalla vähän jäätäkin.

Eikös siinä ollut muutama pojanviikari uhkarohkeana miltei sananmukaisesti koettelemassa kepillä jäätä. Jyrkässä lumirinteessä oltiin laittamassa paperilennokilta näyttävää esinettä jäälle, yhtään tajuamatta, että saattaisivat itse luisua jäälle, joka ei todellakaan kestäisi. Muutaman metrin päässä toinen sakki oli ihan just joutumassa myös puroon. Minä huusin heille aidan takaa, että nyt pian pois sieltä, ennenkuin olette vedessä. Pojat siihen, että tää on ihan matala. Niinpä. Minä puolestani huomautin, että märkänä kiipeäminen liukasta lumivallia ei välttämättä onnistu. Voi käydä pahasti ja teitä on varmasti kielletty tulemasta siihen.

Onneksi uskoivat. Poikia on varmasti kielletty, mutta ei mene kielto perille. Opettajien olisi kyllä valvottava. Resurssipulaahan siitä sitten syytettäisiin, jos joku hukkuisi. Ei pari opettajaa riitä isolla pihalla joka paikkaan. Piha on kyllä kiva, siellä on paljon leikkipaikkoja ja istutuksia, mutta joki koulun pihalla on takuulla vaarallinen jo kesälläkin. Kun onnettomuus tapahtuu, ei auta sanoa enää: heille kyllä oli sanottu, oli kyllä kielletty. 

Toisen koulun pihan reunassa (Lintuvaarassa), lumivallin takana, suojassa välituntivalvojan katseilta, annettiin parhaillaan sakinhivutusta pienelle pojalle. Neljä kaveria yhden kimpussa, tämän pipo lunta täynnä, pää paljaana, tätä painettiin alimmaks. Taas tämä täti tässä puuttui peliin: "Tuo on nyt ihan heti loppu, LOPPU!" Muutaman kerran sain karjua, ennenkuin tajusivat, kiusattu parahti itkemään. Valistin vielä, että kiusaaminen on kamalinta, mitä voi olla. Koko elämä voi mennä pilalle. Opettaja oli missä lie. 

Jos voisi tietää, mitä ihan oikeasti tapahtuu kunkin lapsen maailmassa! MIllaiset kotiolot kuyllakin on, mikä juuri minussa ärsyttää ja saa kiusaamaan, miksi juuri minä haluan uhota ja kiusata tai olla kiusaajan kaveri? Kiusatuillahan ei liiemmin niitä kavereita ole, harvoin löytyy puolustajaa.

Ai niin: lapsenlapselle on yritetty opettaa, että tarkkailisi muita sillä silmällä ja uskaltaisi olla rohkea ja puolustaa, jos näkee epäoikeudenmukaisuutta. Pari päivää sitten tämä teini oli tyttöystävänsä kanssa Oodissa opiskelemassa, kun sinne tuli äiti hakemaan tytärtään. Tytär oli ystävänsä kanssa (lesboja kuulema) jossain meidän nuoren parin läheisyydessä. Äiti alkoi huutaa tyttärelleen, huoritella ja kutsua narkkariksi. Lopulta kävi käsiksi tyttäreensä. Silloin minun lapsenlapseni nousi ja meni väliin. Sanoi, että nyt tuo on loppu, tajuatko! Nyt heti! Pian tulivatkin vartijat ja sitten poliisi. Olenpa ylpeä tästä pojasta! 

Yleiskuva