Kaarinan kotisivu

Kaikki meitä ahdistaa tämä tilanne. Myötäeletään ukrainalaisten kanssa, luetaan uutisia, analyysejä, pohditaan, miten Putinin saisi pysäytettyä, miten sen saisi ymmärtämään.Pelätään Suomen puolesta, itsemme puolesta, kaikkien puolesta. Toivotaan, etteivät lapset ahdistuisi, tiedetään, että ukrainalaisilla, venäläisillä ja valkovenäläisillä lapsilla ei ola mahdollisuutta olla ahdistumatta. 

Yksi yli 90-vuotias ystäväni soitti ja sanoi, että on pakko puhua jollekin, purkaa tätä ahdistusta. Muisteli sitä, miten hän oli ollut 8-vuotias koululainen, kun opettaja oli poistunut hetkeksi luokasta ja palannut pian: sota on alkanut, lähtekää kiireesti kotiin! Miltä se oli tuntunut. Millaista oli ollut aina rynnätä pommisuojaan, kyhjöttää siellä kellarissa, jonka seiniltä norui vettä. Ystäväni sanoi, että nyt on pakko saada vähän terapiaa, kelata näitä asioita. 

Juuri, kun on kaksi vuotta ahdistuttu koronan kanssa: etätyöt, etäkoulu, rokoteriidat, maskit,yrittäjien epätoivo, taiteilijoitten epätoivo, ja alettu lopultakin toipua tästä, niin  saatiin taas uusi ahdistuksen aihe. Sota. Ydinsodan uhka. Kolmannen maailmansodan uhka. Maailmanlopun uhka.

Joku jo kirjoitti facebookissa, että missä on Mika Salminen! Hän haluaa Mika Salmisen! Ministerit marssimaan jonossa pömpeleidensä eteen kertomaan viimeisimmät rajoitukset ja koronapassin käyttöönotot. Se alkoi jo olla niin tuttua ja turvallista. Pitikö se nyt lennosta vaihtaa tähän pelottavaan kauheaan asiaan!

Joku taas kirjoitti, että lopettakaa jo pelottelemasta ja lietsomasta näitä uhkakuvia. Hän haluaa nähdä positiivisia asioita (kissavideoita?), hoidetaan vaan arki ja eletään elämäämme. Niinpä. Ymmärrän kyllä, ahdistusta ei kestä loputtomiin, sitä haluaa sulkea silmät ja korvat ja pistää pään pensaaseen, mutta kun ei voi. Ei sitä vaan voi. On totta, mitä taas toinen muistutti, että on uiguurit, on Qantanamo, on Afganistan, monet Afrikan maat, rohingyat, on Trump, on loputon jono vainottuja ja nälkäisiä. Nämäkö on nyt yhtäkkiä on unohdettu? Ihmisiä kuolee koko ajan. Ihmisiä kohdellaan julmasti, kidutetaan. Mutta nyt on nyt, kyseessä on Eurooppa, kyseessä on oma maa, oma tulevaisuus. 

Ihan ois palata entiseen! 😥 Ennen oli kaikki niin hyvin. Mitä nyt jotkut jaksoi ilmastonmuutoksesta jauhaa. Sellainen pikkujuttu. Mitä sitä voi pieni ihminen sille. Mitä sitä voi millekään.

Korvamatona soi Agit Propin esittämä Natalia. 

Yleiskuva