Kaarinan kotisivu

Pihalla vilistää sisiliskoja, terassin seinillä kiipeilee iltaisin toisenlaisia gekkoja, asustelevat varmaan jossain kattopalkkien suojissa. Ja sisällä on joka nurkassa joku lukki vaanimassa ja monenlaista samaan eläinluokkaan kuuluvaa on pyrkimässä sisälle, kun oven avaa. Ikkunoissa on Pieterin asentamat hyttysverkot - miten nää ihmiset ovat ikinä voineet olla tällä kesällä! Ei ilmastointia, alkukesästä hyttysiä saman verran kuin Suomessa, eikä niiden takia ole voinut pitää ikkunoita auki, että talo viilenisi yöaikaan. Nyt voi pitää. Talossa on viileää, auringon puolen ikkunat peitetään päivällä paksuilla verhoilla, ikkunat avataan vasta klo 20 jälkeen. Nyt ei ole enää hyttysiä, mutta kaiken aikaa on ollut märäkäräisiä ja pieniä purevia kärpäsiä. Toissapäivänä terassin lattialla marssi (??) määrätietoisen  näköinen kuuden kärpäsentoukan joukkuen, jonnekin olivat menossa, mutta joutuivat siinä sitten surman suuhun😠. Sittemmin en ole nähnyt sellaisia, mutta jostakinhan ne siihen pöydän jalan viereen olivat tupsahtaneet. Ja sitten: muutama päivä takaperin ruokapöydälle lennähti lentomuurahainen. Ja toinen. Ja kolmas. Katsoin pöydän päällä riippuvaa pitkänomaista lamppua. Siinä ihan kuhisi niitä!  Ei muuta kuin Mr Johnson hätiin! No, eilen oli näköjään uusi sukupolvi kuoriutunut, kun niitä alkoi taas olla. 

Yököttävää. 

Ja kuitenkin kaikilla eliöillä tai olioilla on oma tehtävänsä ja tarkoituksensa - jos nyt niin voi sanoa. Onko muurahaisillakin? Ainakin niillä on olemisessaan joku juoni. Ehkä syvällinenkin. Sitähän ei tällaiset väärän kokoiset ihmisaivot voi käsittää. Kävelytien poikki kulkee useita muurahaisten polkuja. Joskus metrien pituisia. Muurahaiset kulkevat siinä kahteen suuntaan. Toiseen suuntaan mennään etsimään ja toiseen suuntaan raahataan löydettyä arvotavaraa, lehden murusta tai korren palaa, niitä viedään jonnekin maan sisään menevästä aukosta. Siellä on sitten kai pesä, kuningattaren valtaistuin. Liikennevirta on katkeamaton. Viikon kuluttua on kuitenkin tapahtunut jotain: polut ovat tyhjiä, ei murkun murkkua!

Hyönteiset ovat lintujen ruokaa, näinhän se on. Ja niitä lintuja täällä riittää! Hyvin pieniä vihreitä tai keltaisia,villaita kui  mitkä,  vähän isompia sinisiä tai keltaisia, palmujen lehvistöissä on varmaan pesiä.  Hevosten juottoastian laidalla olen usein nähnyt ison täysmustan linnun. Korppiko se on  vako mustavaris. Ja teiden varsilla haikaroiden poikaset saisivat jo lentää pesästä. Näyttää, että siellä käydään asiasta neuvotteluja, kun välillä pesässä seisoo neljäkin yksilöä kommunikoimassa toisilleen. Peltojen yllä haukat metsästävät haukankatseellaan myyriä ja hiiriä (yksi sellainen, valtavan söpö, nökötti yksi päivä täällä olohuoneen lattialla).

Entäs sitten nämä isommat eläimet? Talon omistajarouva laittoi justa viestiä, kun lähetettiin kuvia heidän hevosistaan (jotka olivat kaataneet yhden ruokakehikon ja jotka yhtenä yönä murtautuivat eräästä huonosti lukitusta portista pihalle), että ne ovat oikeasti vain hevosiksi naapioituneita hirviöitä. 🤪 Tänne on viikon päästä tulossa pariksi viikoksi nuorehko nainen, mitenkähän hän pärjää... Mutta on kuulema maatilan tyttöjä alunperin, irlantilainen. Hevosia uskaltaudun vain taputtamaan varovasti, vaikka eivät ne kai oikeasti ilkeitä ole. 

Entäs lehmät? niillä on tosi isot sarvet kaikilla paitsi ruskea-valkokirjavilla. En haluaisi mennä aitaukseen. Usein kuljemme kyllä juuri siinä aitauksessa, jossa ne voisivat olla vastassa. Mutta tilaa on niin paljon, että yleensä ovat näkymättömissä sillä tieosuudella, joka vie haan läpi korkkipuumetsään. Tänään olin yksin lenkillä. Päätin vähän konsertoida lehmille. Nehän tunnetusti tykkää musiikista, ehkä ei äänellä niin väliä ole. En siihen hätään keksinyt muuta kuin Saaremaan valssin ja  heti perään Karjalan kunnailla. Kun  näyttivät tykkäävän kovasti, alkavan koko lauma  kerääntyä aidan viereen kuuntelemaan, niin päätin vielä esittää encorena Muistojen Bulevardin. 😀

Välillä harmittaa uravalinta. Biologia olis sittenkin saattanut olla mun lajini 😉. Seuraavassa elämässä sitten.

PS. Tänään kävelyllä näin pitkästä aikaa muurahaisten polun. Liikenne oli vain yhteen suuntaan. Yhden ainoan näin kipittävän vastakkaiseen suuntaan. Näinkö on sellaista älyä ja logiikkaa maailmassa, jota meidän päämme ei voi ymmärtää?

Yleiskuva