Kaarinan kotisivu

Tuossa kun ajeltiin Marbellan luksuskaduilla ja kalliisiin mutta vähäisiin vaateparsiin (jotkut materiaalit nyt vaan on niin hintavia, ettei niistä sen peittävämpiä raski teettää!)  sonnustautuneet turistit tungeksivat jalkakäytävillä matkalla biitsillä odottaville  aurinkotuoleilleen, Pieter siinä siunaili: täällä vain ollaan ja eletään, ihan kuin maailmassa ei olis ongelmia, Ukrainassa ei sotaa, pakolaisia ei missään, ilmastonmuutos ihan vaan joidenkin vouhotusta!

Kieltämättä, korniahan se on. Upeita autoja, upeita ihmisiä.Turhan takia liikkeellä -  ja niinhän mekin, turhan takia. Mitä sitten pitäisi? Jos sodasta puhuu tai kirjoittaa, toiset ahdistuu, ja itsekin. Kun  eihän me mitään voida. Elettävä on, on käytävä työssä, on syötävä, on juotava. Omasta arjesta aiheutuu työtä muille, on ostettava elintarvikkeita, on ostettava palveluja. Niin se vaan maailma pyörii. 

Ukrainan sota on nyt juuri se kamalin asia maailmassa. Meidän kaikkien kannaotot sen lopttamiseksi ja Putin tuomitsemiseksi sekä pienet avutukset on kai se ainoa, mitä voidan tehdä. Ukrainalaiset presidenttinsä johdolla muistuttavat, ettemme unohtaisi. Ettei sota pian olisi joku uusi normaali. Melkein taitaa jo olla. Ihmiset turtuvat, ei ahdistusta jaksa loputtomiin. Ja kuitenkin jokaisen ukrainalaisen on vain jaksettava, päivästä toiseen.

Nyt on turha syyttää länsimaita virhearvioinnista Putinin suhteen. Sinisilmäisiä oltiin, se on totta. Kuviteltiin, että nyt on maailma muuttunut, Putin on kaveri, lyötiin kättä päälle! Tervetuloa länteen Andrej!  Katinkontit, ei tullut ystävä sieltä länteen, ei ainakaan Vladimir. Jotenkin Krimin valtaus meni lännen sensuurista läpi.Että kai se nyt niin sitten on, ehkä ne oikeasti haluavat kuulua Venäjään. 

Nyt kun ukrainalaiset yrittävät räjäyttää Kertsinsalmen sillan, Putin ylpeyden, tulee mieleen vanha elokuva Olkikoirat. Siinä ystävällinen matemaatikko (Dustin Hoffman) joutui miesjoukon  nöyryyttämäksi ja piinaamaksi (se vaan jatkui ja jatkui) siinä määrin, että kun hän lopulta päätti kostaa ja kun onnistui, elokuvayleisö alkoi taputtaa. Niin oikealta se kosto tuntui. Jos tuon sillan räjäyttäminen ukrainalaisilta onnistuisi, me kaikki varmaan aplodeerattais televisioiden äärellä! Yhtään ei säälittäisi eikä surtaisi niitä venäläisäitien poikia, jotka tuossa iskussa kuolisivat. Vaikka olisivat halunneet oikeasti vain olla kotona eivätkä mahdollisesti olisi yhtään tämän sodan kannalla. Sota on julmaa. Sitä se on.

Mutta luvataan, ettei unohdeta ukrainalaisia! Autetaan suunä pienessä, jossa pystytään.

Yleiskuva