Kaarinan kotisivu

Että voikin kirja olla hyvä ja mukaansatempaava! Annali Kannon Rottien pyhimys. Kertomus Hattulan Pyhän Ristin kirkon seiniä peittävien kuvien maalaamisesta joskus 1500-luvulla. Pakkohan ne nyt on itse nähdä. Kirkon kuvittajista ei tiedetä mitään, mutta uskon, että maalariryhmän on täytynyt olla juuri tuo Anneli Kannon kuvaama: Andreas Pictor, mestari Martinus, Vilppu Niilonpoika ja Pelliina Rytgerintytär (myöhemmin Pictoriksi ylennetty). 

Ajankuvaus muuttu eläväksi, tasa-arvo tai sen puuttuminen ovat itsestään selvyyksiä, naisen paikka on miestä alempana, herrat elävät linnoissaan herroiksi (ja rouviksi), rahvas tietää oman paikkansa. Kateus ja ahneus saavat palkkansa. Raamatun kertomukset selityksensä ja jos joku juttu tuntuu epäloogiselta tai ristiriitaiselta, niin onneksi on - Pelliinan mietteissä - papisto, joka on jumaloppia ja Raamatun sanaa monta vuotta opiskelut, he kyllä ymmärtävät, mistä on kyse. Pelliina on päässyt miesmaalareitten joukkoon ihan sattumalta - linnan rouva on ihastunut hänen saviastioihinsa ja -eläimiinsä ja suositellut kelvottoman apupojan tilalle Pelliinaa. Periaatteessa ei sopinut, että nainen saisi tällaista työtä tehdä. Eihän kirkkomaalaus sopinut naisen arvolle.

Seinille ja kattoon  tulevat kuvatuiksi taivas ja helvetti, maailman alku ja loppu, kaikki tunnetut ja tuntemattomat pyhimykset. Maalien sekoittaminen on taito sinänsä, värien valinta tarkkaa puuhaa. Boordit maalattiin holveihin ja pylväisiin sapluunoiden avulla. Muuttuvat kuviksi seitsemän kuoleman syntiä -tulevat samalla selitetyiksi -, syntiinlankeemus, paholaisen houkutukset, katumus, armo ja taivaaseen johtava tie. 

Ison työn on Annelli Kanto tehnyt! Kiitos ystävälleni, joka kirjaa suositteli 😘. Luen/kuuntelen kirjoja mieluiten minut tuntevien ihmisten suositusten mukaan. Niin- ja kuten olen usein maininnut, kuunteleminen sopii  minulle parhaiten. Ehkä oleb vähän lukihäiriöinen ja koskaan ei tunnu olevan sitä rauhallista hetkeä, ehkä muutenkaan en osaa olla paikoillani. Matkoilla ollessa luin 2 painettua kirjaa  mutta kuuntelin useita. Jos haluan keskittyä tuijottamaan pilviä tai metsää, voin samalla kuunnella, en lukea. Saati sitten, että pilkkominen tai puunaaminen eivät tunnu missään, kun samalla olet uppoutunut kirjan maailmaan.

PS. Taas tämä vanha ongelma: Anneli Kanto: Kanton vain Kannon? Erja Manto. Manton vain Mannon? Petteri Orpo: Orpon EI Orvon. Satu_sisko: Sadun vai Satun? Tatu-kissa: Tadun vai Tatun?

Kielitoimiston sivuilta löytyy tietoa: voi taivuttaa niinkuin vastaava yleissana on tai sitten niinkuin nimet yleensä taivutetaan. Eli siis miten vaan! Makuasia siis. Orpo esim. ei halua muuttua orvoksi.

Yleiskuva