Kaarinan kotisivu

Tai siis kuuntelu-. Lukijana Laura Malmivaara. Elizabeth Gilbert: Tämä kokonainen maailmani. Että voikin kirja viedä mukanaan! Mutta niinhän hyvät kirjat tekevät.

Tämä kertoo Alma Whittakerista, kasvitieteilijästä. Hän on fiktiivinen hahmo 1800-luvun alkupuoliskolta, kirjailija on ehkä yhdistänyt piirteitä historian tiedenaisista ja seikkailijoista, rohkeista edelläkävijöistä. Lääkekasvit, sammaleet ja levät, orkideat, kaikki nuo elolliset oliot, meille niin tarpeelliset! Puritaaninen Amerikka, silloin siellä oli vielä mahdollista mikä vaan, voit luoda omaisuutesi tyhjästä, niin kuin Alman isä teki (tämäkin aivan mainio kehyskertomus). Käsite American Dream lie syntyisin tuolta ajalta. Kantavia teemoja kirjassa ovat, yrittäjyys, rumuus, kauneus, naimattomuus, uskonto, orjuus, jopa hollantilaisuus, sekä tietysti rohkeus, kun Alma yli 50-vuotiaana päättää muuttaa Tahitille. Siihen on kyllä syynsä siihenkin, muukin kuin vain seikkailunhalu.

Kirjailijan edellinen kirja Eat, Pray, Love oli sekin kiehtova, mutta kevyempi, ihan erilainen. Saa nähdä filmataanko tämäkin.

Nyt juuri on kaksi lukemaani kirjaa siirretty elokuvaksi: Suon villi laulu sekä kotimainen Teemestarin kirja. Pakko nähdä molemmat elokuvat. Luulen (ja toivon), etteivät tuota pettymystä. Kirjanhan näkee kuvina mielessään. Jollakin toisella on saattanut olla ja varmaan onkin ollut ihan erilainen kuvitus. Mutta jos käsikirjoitus, ohjaus ja näytteleminen ovat ookoo, niin silloin suostun kiltisti vaan näkenään kirjan tapahtumat sen toisen henkilön silmin.

Suon villissä laulussa on satumainen, hidas, hämyinen tunnelma. Yksinäisyys ja räme, luonto yleensä ovat pääosassa. Teemestarissa (elokuvan nimi on Veden vartija) taas eletään tulevaisuudessa, jossa makeaa vettä on rajallisesti, vaikka tulva peittää maapallosta suuren osan. Samaan aikaan vettä kyllä riittää verkkaisiin ja arvostettuihin tee-seremonioihin. Niihin on varaa osallistua vain tärkeillä henkilöillä. 

Teatterista pongasin myös yhden mielenkiintoisen näytelmän: Kjell Wästön Tritonus menee Kansallisteatterin Vallilan näyttämöllä. En edes ollut tiennyt, että sielläkin, konepajan alueella The Train Factoryssä (???), on yksi näyttämö. Luulen, että kirja soveltuu tosi hyvin teatteriin. Siinähän on tarpeen oikeastaan vain kaksi lavastusta, Tritonus-huvila ja paikallinen kapakka. Tämä on siis myös nähtävä!

Yleiskuva