Kaarinan kotisivu

Kuuntelen Audre Lorden kirjaa Sister Outsider. Audre on lesbo, feministi, musta, aktivisti. Tulivat varmaan väärässä järjestyksessä, en taida olla woke. Kirja käsittää puheita, luentoja, esseitä, kirjoituksia. Kun hän vastaa jollekin valkoiselle lesbo aktivistille (tuleeko eri merkitys, jos kirjoitan viimeiset kaksi sanaa yhteen?), en ihan pysy kärryillä. En tiedä tietenkään, mitä tämä valkoinen Mary on kirjoittanut, mutta Audren vastauksesta päätellen ei ole osannut käsittää, missä sortoa tapahtuu eniten: ihon värin, sukupuolisen suuntautumisen vai sukupuolten välillä. Vaiko se ehkä mustien naisten sorto toisiaan vastaan?

En minäkään tätä käsitä. Miehet sortavat naisia monissa maissa, monissa kulttuureissa (uskonnoissa) aina vaan. Meillä täällä Euroopassa ehkä ollaan hiljalleen tästä pääsemässä, ainakin syntyperäisten eurooppalaisen kulttuurin kasvattamien osalta. Seksuaalisen suuntautumisen osalta jotkut edelleen erottelevat jyvät ja akanat, vaikka lainsäädäntö ei sitä onneksi enää tee. Entäs rotu? Entäs feminismi? Tuntuu, että kun joku mies julistaa olevansa feministi, sitä tosi-feministit ei sulata. Mies ei voi olla feministi, koska en voi tietää ja tuntea, millaista on olla nainen, aina alempi, aina huonompipalkkainen jne. Ja pelkästä sympatiasta käsin tai halusta tietää ja ymmärtää ei voi olla feministi. Minun mielestäni kyllä voi.

Entäs jos on musta? Valkoinen nainen ei voi koskaan tietää ihan syvimmältään, millaista on olla musta nainen. Ihan kuin Audre syyllistäisi meidät valkoiset siitä, ettemme koskaan voi täysin ymmärtää, koska emme ole mustia. Sympatiat ja kasvojen mustaaminen ei riitä. Eikä syrjintää vastustaviin mielenosoituksiin osallistuminen.

Usein kyllä mietin, millaista olisi olla musta nainen, ehkä vielä muslimi. Vastikään näin bussissa kolme  iloista musliminaista, ihonväriltään varmaan tummiksi luokiteltavia, mukanaan muutama hilpeä tummaihoinen pojanviikari, varmaankin 4-6 -vuotiaita. Koko porukalla tuntui olevan hauskaa, eivät kuitenkaan pitäneet ylimääräistä melua (niin kuin -valitettavasti - usein näkee). Kiinnitti huomiota, että naisista vain yhdellä oli huivi tiukasti päässään. Että mikä se kulttuuri oikein on? Mistä syystä yhdellä on, mutta toisilla ei? Ja he kaikki tuntuvat suhtautuvan ongelmitta toisiinsa? - Entäs ne valkokaapuiset miehet ja pojat, joita silloin tällöin näkee kadulla kiirehtimässä jonnekin, mitä heistä pitäisi ajatella? Millaisia he ovat toisiaan kohtaan? Entäs vaimojaan ja lapsiaan tai äitejään kohtaan?

Onko Audresta isoin ongelma se, että mustat naiset sortavat toisia mustia naisia? Ja että valkoinen nainen ei tiedosta tätä tai vertailee sitä valkoisten naisten keskinäiseen sortoon. Uskon, että ei ole helppoa olla värillinen tässä maailmassa, värillinen nainen. Ihan sama ei taida olla idästä kotoisin olevilla naisilla. Mutta onko siinäkin joku "arvojärjestys", ensin valkoinen, sitten keltainen ja sitten tummaihoinen?

Mitä me valkoiset voisimme tehdä, että tasa-arvo joskus koittaisi? Kasvattaa omat lapsemme ymmärtämään, olemaan rohkeita, hyväksymään? Riittääkö tämä? Tuoko se kouluihin tasa-arvon, sisäistävätkö opettajat samat arvot kuin koti (Perkkaanpuiston ala-asteella rasismi valitettavasti kukoisti joidenkin/erään opettajien toimesta ainakin vielä 80-luvulla!). Jos koti opettaa oikein, opettaako siis ympäröivä yhteiskunta myös näin? Koululaisten suosima homottelu lie viatonta? Ai miten niin olisi? Rodun takia ei varmaan nykykoulussa tule huomauttelua. Ainakin usein näen koululasryhmiä, joissa sekoittuvat iloisesti kaiken väriset lapset. Amerikassa voi tietysti olla eri asia, niin paljon kuin elokuvat yrittävätkin ihmisiä valistaa. Olette varmaan panneet merkille, että esim.elokuvien tuomarit ovat usein mustia ja jopa mustia naisia. Annetaan signaali, että mustat voivat yhtä hyvin kouluttautua ja päästä korkeisiin asemiin. Tottahan tämä ei ole, koska koulutus siellä maksaa ja harvalla värillisella tosiasiassa on varaa kouluihin!

Tulee taas mieleeni ystäväni huomio: jos henkilöllä on puolet geeneistä tummaihoiselta vanhemmalta ja puolet valkoiselta, miksi hänet luetaan mustaksi. Miksei valkoiseksi? Eikö valkoinen rotu olekaan niin voimallinen, että se pesisi "puhtaaksi" niitä mustia geenejä, niinkuin siinä karmeassa pyhäkoulun laulussa Mustasta Saarasta, jonka karitsan veri pesi puhtahaksi kun hän kuoli. Taivaassa sitten soitti harppuaan kultahiuksisena enkelinä! Sellaista meille opetettiin joskus 40-50-luvulla. Muistan silloin jo miettineeni, että tuo ei ole oikein.

Eroja on myös (ainakin luulen niin) afrikkalaistaustaisen ja Intiasta tai Pakistanista tulleiden välillä. Viimeksi mainitut minä yhdistän heti tieteeseen, he ovat tutkijoita, it-nörttejä jne. Vietnamilaiset ja chileläiset sopeutuivat jo aikoja sitten. Nyt olen varmaan rikollinen, kun tällä tavoin yleistän ja yleensä valkoisena kirjoitan tästä. Sorry, jonkun mielestä en varmasti ole woke, mutta kun en paremminkaan tiedä, enkä osaa. Kuuluisi vähän hävetä sitä, että on valkoinen ja etuoikeutettu?

No, joka tapauksessa yhdessä luvussa Audre kuvailee matkaansa Venäjällä (vuonna 1976 tai 77! Maa oli kyllä silloin vielä suuri ja mahtava N-L), Moskovassa, Tashkentissa ja Samarkandissa (Uzbekistanissa, kuului silloin vielä Neukkulaan), hienot, elävät kuvailut ja vertailut Amerikkaan! Saa nähdä, mitä kirjan jatkossa seuraa. Ehkä tämä kiukkuinen ryöpytys meitä valkoisia heteronaisia ei-kovin aktiivisia, eikä-ihmeemmin-feministejä kohtaan laantuu ja huomio siirtyy taas muualle. Ehkä löytyy ymmärrystä sille, että meidän taustamme on mikä on, emmekä sitä voi muuttaa, vaikka kuinka yrittäisimme. Ja että kun yritämme ymmärtää ja tukea, niin eikö se olisi jo että: yritys hyvä kymmenen ja yrittänyttä ei laiteta!

Yleiskuva