Kaarinan kotisivu

Edellä mainostamani aivoista kertovan kirjan motto on: Synnymme monena mutta kuolemme yhtenä. Tarkoittaa sitä, että syntyessämme meillä on edessämme miltei rajattomat mahdollisuudet (geenit ja ympäristö rajoittavat), mutta kun teemme elämän varrella valintoja, mahdollisuudet hupenevat sitä mukaan kun muut valintaovet sulkeutuvat, jäljelle jää se ihminen, joksi olen monien valintojen kautta tullut.

Miten vapaita oikeasti olemme valitsemaan? Hollannissa esim on näin suomalaisesta näkökulmasta katsottuna erikoinen koulujärjestelmä. Mistään en kyllä ihan kunnolla ole saanut siitä selvää. Joka tapauksessa valinnan opintojen suunnasta (tekninen, taiteellinen, humanistinen, liikunnallinen jne) joutuu tekemään jo varsin varhain. Peruskoulun päätteeksi 15-vuotiaana on päättökoe, jonka perusteella opettaja määrää (suosittaa?) jatko-opintoja. Joudut joku yliopistoon, ammattikorkeaan tai ammattikouluun johtavaan opinahjoon. Ao. opetuksessa on lisäksi valittava taso älykkyytesi ja kykyjesi mukaan. Eli putkessa olet jo melko varhain ja sieltä ei sitten sivuille vilkuilla. En oikein ymmärrä. Tuntuu, että joku muu päättää mikä on kehityksesi taso ja mikä on intressisi. Koskaan et muuttua saa.

Entäs jos puolisosi valitseekin Ensitreffien tiimi tai vanhempasi? Olisiko lopputulos silloin parempi tai huonompi kuin se, että itse nuorena pelkästä seikkailunhalusta karkaat jonkun ihmetyypin matkaan tai hylkäät kunnollisen hiljaisen puurtajan vain, koska parempi on varmaan just kulman takana? Ja kun sitten ei sitä parempaa kuulukaan tai se onkin loppujen lopuksi huoleton hulivili, naistennaurattaja (tai vaihtoehtoisesti vamppi), vastuuta vieroksuva kelmi, oliko hyvä valinta? 

Entäs ammatinvalinta? En pärjäisi tuossa, tämä taas ei vois vähempää kiinnostaa. Kun viisi kertaa yrität sisälle johonkin opinahjoon ja tulet viisi kertaa hylätyksi, minkä valinnan teet tällöin? Luovutatko? Pestaudut johonkin pienipalkkaiseen duuniin ja löydät itsesi tulevaisuudessa pienellä eläkkeellä kitkuttelevana, katkerana vanhuksena. Olitko tehnyt oikea valinnan alun alkaen? Turha sitä on nyt enää narista, ovet pamahtivat kiinni jo aikoja sitten.

Aivoihin tämä valintajärjestelmä vaikuttaa siten, että ne alueet, joita et paljoa käytä, surkastuvat, kun taas ne alueet, joita valintasi johdosta joudut käyttämään paljon, ne laajenevat.

Juttelimme hiljattain ystäväni kanssa niistä valinnoista joita itse olemme aikanaan tehneet. Olemmeko oikeastaan valinneet paljon mitään? Ollaanko vain ajauduttu jostakin syystä tilanteisiin jotka ovat johtaneet toisiin ja taas toisiin. Tunteet ja tilanteet, fiilikset ovat määränneet meitä isoissakin asioissa. Joskus on käynyt mielessäni oma työhistoriani: opintojen loppuvaiheessa töitä etsiessäni minulle soitettiin samana päivänä Kelasta ja kauppaministeriöstä. Valitsin jälkimmäisen, siitä taas seurasi valtiovarainministeriö, josta oppimillani asioilla pystyin hakemaan paikkaa OAJ:ssa. Kävi tuuri. Entäs jos olisin mennyt Kelaan? Ollut sitten happamena asiakaspalvelijana siellä?  Nyt sitten esim pääsin aikaisin eläkkeelle ja menin vielä muihin töihin (muutamaan eri paikkaan )vielä 12 vuodeksi. Oli jännittävää nähdä taas erilaista työkulttuuria. Oppia uutta. Sieltä sitäpaitsi sain uusia ihania ystäviä. 

Osaisiko sitä edes nuorena valita, miettiä tarkkaan hyvät ja huonot puolet? Ja miten pitkälle näissä valinnoissa kannattaa mennä. Pikemminkin voisi ajatella: antaa mennä. Minne tuuli tytön kuljettaa...

Yhtenä huonoa päivänä huokasin, että hyvässä lykyssä tätä maallista rahjustamista on vielä edessä 20 vuotta. Ystävä sanoi: entäs jos tietäisit, että on vain viikko aikaa? Miten eläisit sen? Pani miettimään. Istuisinko sohvalle katsomaan Salkkareita ja toteaisin, että onneks on vain viikko enää kestettävänä. Murjottaisinko, kiroillen kurjaa kohtaloani, turhautumistani olisi kiva purkaa läheisiin, jättää itsestäni muisto, että siinä vasta oli kipakka ihminen. Oikea kärttyliisa! Vai valitsisinko nauttia viimeisistä päivistä, yrittäisinkö olla hyvällä tuulella ja tuottaa itselleni ja muille iloa. No sepäs, noin juuri tekisin! 😀

(Ikävä kyllä on myönnettävä: helpommin sanottu kuin tehty 😠)

PS. Aivo-kirjassa selitettiin tutkimusta, jossa aktiivisten, loppuun saakka terävinä säilyneiden ihmisten aivoista löydettiin runsaasti samoja proteiinikertymiä kuin alzheimer-potilaiden. Mutta kognitiiviset kyvyt olivat silti olleet loppuun saakka täysin tallella. Tämän tulkittiin johtuneen siitä, että tekemiset ja touhut, lukeminen, liikunta, ajankohtaisten asioiden seuranta yms aiheutti sen, että aivosolut etsivät uusia yhteyksiä tuhoutuneiden tilalle. Eikö olekin hyvä uutinen! Siitä vaan aktiiviseks!

Yleiskuva