Kaarinan kotisivu

Vaikka yritän ymmärtää erilaisia ihmisiä ja heidän mieltymyksiään, en oo ikinä ymmärtänyt, että kukaan oikeasti tykkäisi rock'n rollista. Ainakaan siitä lajista, jossa taitaa etuliitteenä olla hard. Joku Elvis vielä menetteli. Mutta aina uskon ja olen vakaasti sitä mieltä, että ne, jotka sanoo tykkäävänsä, vain esittävät, haluavat olla cooleja. Eihän se oikeasti oo musiikkia vai onko muka? Se on pikemminkin elämäntyyli, pukeudutaan mustiin, pääkalloja t-paidoissa,  tatuoinneissa ja sormuksissa, raskaat bootsit ja farkuissa revittyjä reikiä. Tukka sekaisin, pitkähkö ja musta. Sitten rämpytetään kitarasta kielet irti ja huudetaan äänihuulet piloille.

Joo. Nyt oli sitten Jyrki 69:n päivä. Nimen olin kai kuullut (ainakin viimeaikoina yhdistettynä Erika Vikmaniin) tai sitten sekoittanut Jussi 69:iin, samasta bändistä, The 69 Eyes. Se Jussi on se, joka tirailee maailmaa sieltä sekavan mustan otsatukan alta. Ei siis se, jolla on sulkia hiuksissa. Se taas on Rasmus. Ihan eri bändistä.

Vain elämää- tähdet kilvan kertoivat, että Jyrki on heistä se, joka eniten on hämmastyttänyt heitä muita sillä leirillä. Niin minuakin.

Jyrki istui pöydän päässä ja alkoi kertoa itsestään. Syntynyt vuonna 1968. Hän tykkäsi koulussa kemiasta ja niinpä hän meni opiskelemaan sitä yliopistoon. Kauan se kesti, kun oli se bändi siinä sivussa, mutta lopulta tuli kemian maisterin paperit. Ei sillä, että hän haluaisi sillä briljeerata, vaan hän haluaa kertoa tämän, koska tämä on niin hieno maa, täällä kuka tahansa voi halutessaan  opiskella mitä tahansa ja ilmaiseksi. Hänellä on toinenkin loppututkinto. Ei maininnut, mikä. Ja ranskankielestä hän ajatteli, että haluaa oppia sitä ja kun se kerran on ilmaista, niin mikäs siinä. Siispä aikuislukioon ja sitten vaan kirjoitat sen yo-tutkinnon täydennykseksi. Ihan helppoa. Kun kerran on ilmaista.

Ja kun hän on halunnut matkustella, niin sehän on kans onnistunut halvalla, kun on ottanut tiskijukan pestejä sieltä sun täältä, Berliinistä, Pariisista, New Orleansista, Lontoosta ja mitä kaikkia niitä olikaan. Soittanut sitten siellä kansalle Hanoi Rocksia, The Rasmusta, The 69 Eyesiä. Että on sillä tavalla vienyt suomalaista rockia maailman kartalle. Jossakin late night showssa on haastateltu ja sen sellaista. Mut selvästi jäi mielikuva, ettei millään halunnut retostella.

Ihan uskomaton tyyppi, vaatimaton, huumoriakin löytyi puheista. Omana keskipäivän aktiviteettinaan hän halusi tarjota leiriläisille Esa Saarisen esitelmän elämästä. Ja Esa tuli kiltisti paikalle.

Että sellainen poika, tai keski-ikäinen kaveri on Jyrki 69!

PS. Joku haukkui kolumnissaan koko ohjelman tyhmäksi ja aikansa eläneeksi formaatiksi, jossa laulajat vain kokoontuvat kehumaan toisiaan ja musiikki jää sivuseikaksi. Olen eri mieltä. Vaikka oikeasti tykkään Olavi Virrasta, Laila Kinnusesta. Metrotytöistä, Kaija Koosta, kansanlauluista, countrystä ja sitä luokkaa olevista viisuista. Rock ei todellakaan ole minun juttuni, korkeintaan, kun joku Meiju Suvas esittää Jussi 69:n kappaleen niin, ettei sitä rockiksi tunnista.

Yleiskuva