Kaarinan kotisivu

Palkittu kirjailija Marja Kyllönen oli romaanillaan Vainajaiset ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi. Makuja on monenlaisia, mutta itse en yhtään tykkää kalevalaisuuteen pyrkivästä runonlaulantatyylistä. Kyseessähän on kuitenkin romaani. Vaka vanha Väinämöinen on eri juttu.

Jos juorut pyrskähtävät akkojen naamoista (meniköhän se nyt ihan noin) ja kaipaus on ontto kohta askareen keskellä tai hiidenkiven järkäle rellottaa ällistyneenä pellolla, niin minä tykkään, että asiaan jo, asiaan! Poika kaivoi riipuksen esille, kai se sen povelleen laittoi (tai tainnutti tai kesytti), vaikka tiesi sen olevan täynnä autiutta ja ikävää, haikeita huokauksia ja niinpä ikävä pääsi tihkumaan sydämen saumoista sisälle. Niinpä juuri. Tai niin kuin nykyisin pitää sanoa: juurikin niin.

Tää on vähän niin kuin aikoinaan Dr Pepper-juoman mainos: toiset tykkää, toiset ei. Hiivatinmoista kaunokieltä ja omituisia vertauskuvia joka lauseessa. Minulle on ok, jos tuuli laulaa tai huokailee, mutta jos tuuli luikahtaa piiloon tai kivi väijyy kulkijaa, päästäkseen hieromaan tälle onnettomalle rakon kantapäähän, silloin menee jo runoiluks. Runoilijoiden proosa saattaa olla tuollaista. Runoproosaa. Vertauskuvista ja omituisista lauserakennelmista tulee itsetarkoitus.

 En jaksa tuota lukea. Aloitin voittajaa, Iida Rauman Hävitystä. Vaikutaa normaalilta. 

Kuuntelen kirjoja koko ajan, pyykkituvassa touhuillessani, ruokaa laittaessani, usein ulkona lenkillä. Jos kuljen metsäpolkuja Wayan kanssa tunnin pari, siinä ehtii jo pitkän pätkän kuunnella ja nauttia.

Aivan fantastinen oli taas Elizabeth Gilbertin Big Magic, uskalla elää luovasti. Innostava ja kannustava. Hänen teoksensa Tämä kokonainen maailmani on ihan mahtava kertomus kasvitieteilijästä aikana, jolloin naisille ei paljon mikään ollut sallittua. Siitä jo kerroinkin. David Eaglemanin Aivojen ääretön tarina on kuunneltava toiseen kertaan. Sen verran kiehtova ja silmiä avaava tietopaketti se oli. Antti Holman Kaikki elämästäni oli paitsi hauska ja avoin, myös kerronnallisesti vetävä. Syrjäkylän poika, maailmalle matkannut lahjakas kaveri, jolla kuitenkin välillä on epäilyksensä itsensä suhteen. Niin kuin meillä kaikilla.

Mutta: onneksi tämä Vainajaiset ei voittanut palkintoa. Se olisi ollut taas yksi  niitä Finlandian voittaneita, jotka eivät saa minulta pisteitä. Viimevuotista Jukka Viikkilän Taivallinen vastaanotto, en ole kuunnellut/lukenut.Vielä.  Olisin suonut palkinnon Pirkko Saisiolle teoksesta Passio. Se oli minusta todellinen arvoteos. Jännittävä, koukuttava, opettavainen.

Oli miten oli, onneksi muut kirjoittavat, kun itse en saa nykyisin mitään aikaseksi 😀.

Yleiskuva